, ,

Messuilla koettua!

Nyt on pää aivan pyörällä kaikesta näkemästä ja kokemasta! Aloitetaan messutunnelmista… Kuvia koitin nappailla kännykkäkameralla sen, minkä pystyin. Monella osastolla kuvaaminen oli nimittäin kiellettyä. Messut olivat kooltaan valtavat ja ihan jokaista hallia emme ehtineet ja jaksaneet kokonaisuudessaan kiertää. Koitimme poimia joukosta ne kaikkein houkuttelevimmat -ja niitähän riitti! Kahtena messupäivänä käveltyä tuli yhteensä lähemmäksi 30 kilometriä, voi jalkaparat!

Päällimmäisenä messuista mieleen jäivät ihanat luonnonmateriaalit kekseliäästi käytettyinä ja väreistä keskivihreä ja aquan sininen. Nuo ovat siis ryminällä varmasti tulossa Suomeenkin kevään ja kesän hittiväreiksi. Tosi kivalta ne näyttivätkin yhdistettyinä rottinkiin, naruun, pellavaan, vaaleaan puuhun ym. rauhallisiin sävyihin ja materiaaleihin. Myös kuparia näkyi edelleen tosi paljon sekä valaisimissa, että kalusteissa. Viherkasveja eri tavoilla ripustettuina ja aseteltuina löytyi myös lähes jokaiselta osastolta.

Osastot olivat kekseliäitä ja etupäässä hyvällä maulla rakennettuja. Sain paljon ideoita ja vinkkejä omaan pikkuruiseen osastooni tuleville Jyväskylän Rakennusmessuille. Suomalaisia osaajia oli kylläkin Ranskassa esillä harmillisen vähän… Täytyy todeta, että Tanska, Ruotsi, Hollanti ja Ranska rokkaavat tällä alalla ja olivat selkeästi messujen enemmistö. Toivottavasti jatkossa myös suomalaiset yritykset saavat uutta potkua ja näkyvyyttä sisustusalalla kansainvälisesti.

Me asuimme Ranskassa Montmarten alueella upeassa huoneistossa, josta minun on varmasti tehtävä vielä aivan oma postauksensa. Pientä jännitystäkin oli ilmassa, kun kuulimme lähtöä edeltävänä päivänä lähestyvästä yleislakosta. No niinhän siinä kävi, että saimme tiedon Finnairilta lähtöpäivän aamuna peruuntuneesta lennostamme. Myös kaikki taksit lakkoilivat, joten oli keksittävä keinot päästä lentoasemalle korvaavalle lennolle, jota oli aikaistettu reippaasti. Seikkailimme sitten paikallisjunilla aikamme ja selvisimme kunnialla kentälle ja ihan kotosuomen vesisateisiin saakka.

Joudun tosiaan vielä palaamaan Pariisin hurmaaviin tunnelmiin, koska monta asiaa jäi nyt kertomatta, mutta aloitetaan tosiaan näillä messumaistiaisilla, olkaapa hyvät!

 

 

Pariisiin!

Täällä on jo matkakuume korkealla! Lähden nimittäin huomenna aamuvarhaisella kohti Pariisia ja Maison & Objet sisustusmessuja. Kyseessä on valtavat alan messut ja inspiraatiota työhön sieltä lähdetään ammentamaan. Ja voin jo varmuudella sanoa, että tyhjin käsin ei tulla takaisin. Matkaseurakin on ihan loistava, saman porukan kanssa on jo muutamat messut yhdessä koluttu.

Sen verran olin täpinässä tämän reissun kanssa, että olin valmistautunut lähtöön jo tänään. Eilen sitten päätin kuitenkin vielä vilkaista lentoaikatauluja ja niinpä siinä sitten kävi, että tämä päivä vielä kiltisti paiskitaan töitä. Reissusta palaan tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, eli keskiviikkona varmasti tavoittaa jälleen työasioissa.

Pariisiin muuten luvataan yli 10 asteen lämpötiloja, joten päästään vähän ennakkoon maistamaan kevättä! Kevään fiiliksen sain kotiinkin tulppaanikimpun myötä keskellä paukkupakkasia. Innostuinkin kuvaamaan tuota herkän kaunista kukkaa oikein urakalla.

Kivaa loppuviikkoa kaikille, lupaan palata pian messujen jälkeen tuliaiskuvien kera!

Terveys

Hyvää oloa!

Silmät kiinni, jos odotit sisustuspostausta, nimittäin nyt on tulossa jotain ihan muuta! Terveellinen ravinto, liikunta ja kaikki hyvään oloon liittyvä on minulle aina ollut sellainen tavoittelemisen arvoinen juttu. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän annan arvoa kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Ja ei, en todellakaan ole tällä saralla mikään malliesimerkki, paljon löytyy petrattavaa.

Minua inhottaa ajatus, että jokin aine hallitsisi elämääni, oli se sitten alkoholi, tupakka tai vaikka sokeri. Viime syksynä pysähdyin miettimään sokerin käyttöäni ja ihan pakko on tunnustaa, että olen kyllä sokerikoukussa. Suklaasta on salaa tullut yksi parhaista ystävistäni, heh. Niinpä siis aloitin hiljattain sokerilakon. Ja tavoitteeni ei siis ole laihdutus, vaikkei muutaman kilon tippuminen sinänsä olisi ollenkaan hassumpaa.

Lakko on toistaiseksi sujunut hyvin, mutta täytyy myöntää, että on hetkiä, jolloin kaipaan kovasti tuota “ystävääni” eteeni sohvapöydälle. Varsinkin perjantai-illat ilman karkkipussia ovat ainakin vielä aika tuskallista, samoin viikonloppuaamujen cappucinohetki ilman suklaapaloja, huoh! Sokerilakon tarkoitus ei ehkä ole vierottaa itseäni sokerista kokonaan (tosin sekään ei haittaisi), mutta toivoisin, että totaalikieltäytymisen ansiosta mielihalut sokerin suhteen laantuisivat ja olisin itse tilanteen herra. Muutama vuosi sitten olin vuoden verran tipattomalla ja se oli suhteellisen helppoa. Luulen, että sokerilakko on minun kohdallani näistä haasteista vaikeampi.

Liikkuminen on minulla “verissä”. Olen pikkutytöstä saakka liikkunut säännöllisesti ja monipuolisesti ja se on onneksi jäänyt pysyväksi osaksi elämääni. Voin huonosti, jos en pääse pariin päivään pyrähtämään kunnon juoksulenkille. Nämä paukkupakkaset ovat olleet kova koetus, kun ei ole pystynyt kunnolla ulkoilemaan. Onneksi eilen oli tilaisuus tehdä hyvä lenkki ja vieläpä aurinkoisessa säässä, niin jaksaa taas paremmin mielin ahertaa töitä.

Pakko vielä loppuun mainita sananen smoothieista… Niihin olen jäänyt positiivisella tavalla koukkuun. Olen jo pitkään aloittanut jokaisen aamuni smoothiella, joka sisältää milloin mitäkin kaapeista sattuu löytymään ja aina maitorahkaa tuomaan proteiinia. Tänä aamuna smoothie sisälsi rahkan lisäksi avocadoa, mustikoita, tyrnimarjoja, kurpitsansiemeniä ja auringonkukansiemeniä, nam! Teen aina ison satsin kerralla, joka riittää kahdelle aamiaiselle.

Hyvään oloon liittyy myös stressin välttely, joka ei olekaan ihan helppo juttu. Varsinkin nyt tammikuussa kalenterini pullistelee töitä, joka tarkoittaa ympäripyöreitä päiviä ja työntekoa myös viikonloppuisin. Mutta kun on hyvä olo ja mukava työ, niin kyllä sitä jaksaa. Niin ja mahtuuhan tähän tammikuuhun myös yksi kutkuttavan ihana työreissukin, siitä lisää myöhemmin.

Voikaa hyvin! Tsau!

 

 

, , , ,

Parhautta!

Joulu ja uusi vuosi ovat jälleen kerran takana ja roppakaupalla mukavia muistoja taskuissa. Yläkuvissa on sekä joulun kuvia meiltä kotoa, että myös ystävien mökiltä uuden vuoden viettoa. Aika selkeästi näkee, että herkuteltu on oikein olan takaa, hih! Nyt jo parina päivänä olen koittanut vähän rajoittaa tuota herkuttelua ja palata hiljalleen normiarkeen syömisten suhteen.

Muu perhe vielä lomailee pari päivää, joten ihan täysipainoisesti en minäkään ole arjen syövereihin heittäytynyt, vaan teen hiukan lyhempää työpäivää ja koitan ehtiä harrastamaan perheen kanssa. Tänä iltana olisi luvassa herkkujen sulattelua sulkapalloilun muodossa.

Uusi vuosi tosiaan otettiin vastaan metsän keskellä upeiden ystäviemme seurassa ja ihana Ilona kirjoittelikin Valkoinen Puutalo -blogiinsa jo aiemmin tunnelmia vuoden vaihtumisesta. Täytyy kyllä todeta, että hyvät ystävät ovat elämän suola! Ja tässä meidän kokoonpanossa on parasta se, että lapsistammekin on tullut ihan parhaat kaverukset, jotka jakavat keskenään elämän arkisia iloja ja suruja. Toivottavasti tuo poikien ystävyys olisi koko elämän mittaista!

Meidän pakkasmittari muuten näyttää -17 astetta, hrrrrr, täytynee laittaa takkatuli räiskymään heti aamusta! Ihanaa vuoden alkua kaikille, älkää palelluttako itseänne!

 

,

Italialainen ilta

Olen joskus varmaan maininnutkin kuuden koplasta, joka koostuu  kolmesta pariskunnasta, jotka kokoontuvat noin puolivuosittain vuorotellen kunkin kotiin syömään ja iltaa istumaan. Viime lauantaina oli meidän kunnia toimia isäntinä ja kokkailla illallinen ystäville. Illan teema oli italialainen, joka on meidän perheen suosikkimaa, mitä tulee hyvään ruokaan.

Minun vastuulla illallisesta oli alkupalat ja jälkkäri. Leivoin italialaista rapsakan suolaista focaccia leipää, jota nautittiin herneenverso-hunajameloni-parmesanlastu-crema balsamicosalaatin kyytipoikana. Jälkkärinä oli tuhti suklaavaahto vadelmilla. Mieheni huolehti pääruuasta, tosin olin siihen osallistunut poimimalla kanttarellit mökkimetsästä. Kanttarellirisottoa siis tarjoilimme paistetun sitruunaisen lohen kera ja täytyy kyllä kehaista, että siipalta tuo herkullisen ja mehevän risoton teko onnistuu aina. Harmi vain, että unohdin pääruuan ihan tyystin kuvata.

Kattaus oli tällä kertaa hyvin yksinkertainen ja mustavalkoinen. Kesäkukkien rippeistä katkoin muutaman muratinoksan koristeeksi ja servettirenkaina toimivat pienet raastimet, joilla jokainen sai annostella parmesanjuuston oman risottoannoksensa päälle. Ihana ilta!

Kivaa viikkoa teille!