,

Marraskuu

Marraskuu ei kuulu minun lemppareihini. Varsinkaan, jos ei lunta ole vielä nimeksikään maassa, kuten nyt.  Käytännössä valoisaan aikaan ei ehdi arkena lainkaan ulkoilemaan. Mutta koska en ole synkkyyteen taipuvainen, koitan löytää tästäkin ajasta parhaat puolet ja asioita, jotka pitävät mielen virkeänä.

Aiemmin jo kerroinkin hiukan pienestä ruokaremontistani ja siitä saadusta lisäenergiasta, se oikeasti toimii ja auttaa jaksamaan. Mietin myös viikon päässä häämöttävää minilomaa siskoni kanssa sekä hiukan pidempää lomaa sitten joskus myöhemmin… Vaikka pitäisikin elää hetkessä, ainakin minun ajatukset karkailevat näin synkkinä vuodenaikoina tuleviin kivoihin juttuihin. Joulun ja ystävien järjestämän pikkujoulun lähestyminen saa suupielet myös nykimään. Kirkasvalolampun kaivoin eilen kaapista ja se olkoon aurinkoni, kunnes kohtaamme sen oikean kanssa jälleen keväällä.

Työhuoneeni on myös marraskuun iltoina saanut pienen kasvojenkohotuksen (ja samalla minulle mielen virkistystä). Tilasin BEdesignilta tuon heidän ihanan julisteensa: ”Let´s never forget the first time we met”. Tuossa julisteessa on jotain niin karun kaunista. Ja lisäksi tauluhyllylle tein uuden asetelman Ikean edullisista kukkareliefeistä, taulusta ja rakkaasta isoisäni puisesta harpista. Ja lisäksi vain asettelin verhokankaita toimittajien mukaan siistiin järjestykseen kangasrekille. (Kuvan saat kunnolla auki sitä klikkaamalla).

Asiakkaani tuovat myös hurjasti iloa, tapaan niin paljon kivoja ihmisiä! Ja olemassa oleva pitkä työjono on kyllä upea juttu sekin, ainakin näin yrittäjän näkökulmasta! Mukavaa marraskuuta!

, , ,

Tyynyjä, taljoja ja tennareita!

Taas on pesänrakentamisvimma täällä käynnissä ja se tietää minun kohdallani tyynyhulluutta! Viimeisin hankintani ovat nuo mustavalkoiset Seita Shopin hiukan marokkohenkiset tyynyt. Ja hulluus jatkuu tyynyjen lisäksi taljoihin, joita kodistamme löytyy mustina, valkoisina, harmaina ja mustavalko  -ruudullisina. Ja voitte uskoa, että noista kaikista saa aikaiseksi jo aikamoisen pehmeän pesän. Sitten kun vielä sytytellään kynttilöitä talo täyteen ja raapaistaan takkaan tuli, niin talvi saapi tulla.

Tuossa eteiskuvassa on muuten lapseni Vansin talvitennarit, jotka olivatkin yllättävän kuvaukselliset. Meillä oli hetken aikaa pojan kanssa täsmälleen saman kokoinen jalka, mutta nyt poikanen on mennyt jo numerolla ohitse, eli noita tennareita ei sitten äiti peri, hih! Mustavalkoiset yhden kesän käytössä olleet Vans tennarit sen sijaan ovat minulle juuri passelit ja kivan näköisetkin, joten ensi kesän kengät odottelee jo kaapissa.

Nyt hetkeksi vielä sisustamaan 60-luvun kerrostalokotia! Tunnelmallista loppuviikkoa!

, ,

Syysenergiaa

Hirmuinen tarve näpertää jotain on taas vallannut mieleni viime päivinä. Tein portaiden alle tuollaisen henkaritalu -kollaasin. Idean tähän sain Ilonan uusimmasta Innostu & Onnistu -kirjasta. Maalailin housuhenkarit Tikkurilan koulutaulumaalilla mustiksi ja sujautin niihin kuviksi rakkaita paikkoja ja ihmisiä. Kaikki kuvat liittyvät Italian matkoihini ja nyt on kiva, kun joka päivä voi palata noihin mukaviin muistoihin. Aloitin innostuksen puuskassa myös KUTOMAAN uutta koristetyynynpäällistä… Huh, siitä kerron joskus, jos saan jotain aikaiseksi, hih!

Arvelisin, että viime aikojen energinen oloni juontaa juurensa hiukan uusitusta ruokavaliosta. Olen jättänyt turhat hiilarit pois ja lisännyt huomattavasti proteiinien määrää. Olen ollut aikamoinen sokerihiiri ja uskon, että sokereiden vähenemisen myötä oloni on piristynyt entisestään. Kasvissyöjähän (kalalla ryyditettynä) olen ollut putkeen jo peräti 23 vuotta, eli terveelliset ruokailutottumukset ovat kyllä tuttuja juttuja, mutta aina on vähän parantamisen varaa. Eikä näin naisena haittaa yhtään, jos tuossa huomaamatta pari kiloakin karisee.

Ja hienoa, että syysaurinkokin välillä näyttäytyy! Energiaa lähettelen teillekin!