Huh heijaa, kuinka ihana viikonloppu takana! Minä ja meidän teini saatiin olla taitavissa käsissä lauantaina, kun kameran takana hääri ihastuttava Ilona Pietiläinen Storygraphy (klik). Tuo niin taitava ja lahjakas nainen saa kenet tahansa rennoksi kameran edessä ja varmaa on, etteivät ideat kuviin lopu kesken.

Minun kuviini tuotiin mukaan hiukan lapsuuttani. En ole täällä varmaan koskaan kertonutkaan lapsuuden ja nuoruusvuosien tärkeimmistä harrastuksistani.. Viulua soittelin kymmenisen vuotta ja suoritin musiikkikoulun 3/3 tutkinnonkin sekä viulun soitossa, että musiikin teoriassa. Jossain vaiheessa jopa mietin, että muusikon ura olisi se ainoa oikea vaihtoehto ja tsekkiläinen opettajani minua tähän kovasti kannusti. Lukioaikana kuitenkin mieleni muuttui ja unohdin haaveet viulistin urasta.

Lapsuuden rakkaimpiin harrastuksiin kuuluivat myös baletti ja jazztanssi, joilla tunneilla kävin useampana kertana viikossa ainakin kymmenen vuoden ajan. Edelleen silloin tällöin vaivun ajatuksissani Äänekosken Koskelan balettisaliin. Niin paljon ihania muistoja ja hyviä ystäviä sekä taitava, ihastuttava ja vähän vaativakin baletinopettaja Vuokko, oijoi!

Myös meidän teiniä kuvattiin, mutta valitettavasti kuvauslupaa ei äidillä hänen kuviinsa tämän enempää ole. Mutta voin kertoa, että tuosta komeasta nuorukaisesta tuli hirmuinen määrä upeita otoksia. Joskus vitsillä mietinkin, että onko vauva vaihtunut laitoksella, kun lapsesta on tullut noin pitkäraajainen ja kauniskasvoinen. Todella moni tuttava on meidän teinille mallikurssia suositellut ja nyt hän on luvannut sitä vakavasti ainakin harkita.

Nyt hyvillä mielin suunnitelmien pariin, olipa voimaannuttava viikonloppu! Ihanaa syksyistä viikonloppua teillekin!

Ps. Jostain syystä kommentteja ei tällä hetkellä pysty postauksiini lähettämään… Vikaa selvitellään.