,

Pieni SUURI persoona

Pitkästä aikaa täällä taas! Keli on ollut niin upea, että kaikki ylimääräinen koneella ja sisällä tehtävä työ on saanut jäädä kakkoseksi auringolle. Kertakaikkisen hieno toukokuu ollut!

Ja hiukan aikaa on vienyt ja päänvaivaa aiheuttanut myös tuo meidän pieni nelijalkainen. Tässä pari viikkoa sitten nimittän ihan meidän pihapiiriin hiippaili supikoira ja Hely päätti puolustaa reviiriänsä sillä seurauksella, että polven ristiside katkesi.

Niinpä jalka leikattiin ja nyt toivutaan sitten ja kuntoutetaan jalkaa koko tuleva kesä. Yöt tuo nappisilmä nukkuu häkissä, ettei vain hyppelisi sänkyyn. Samoin yksinolo kotona tietää häkkielämää reppanalle seuraavat pari kuukautta. Meillehän tämä on jo tuttua juttua, sillä tasan vuosi sitten meni toisen jalan ristiside ja tämä kaikki on siis jo kertaalleen koettua.

Ja on tämä karvainen kaveri aiheuttanut hiukan muutenkin harmaita hiuksia. Tässä yhtenä iltana kuului vaatehuoneesta rapina ja siellähän neiti oli oman 8 kg:n ruokasäkkinsä kimpussa. Oli nakertanut kylkeen reiän ja ammensi sieltä papanoita suuhunsa, minkä ehti.

Seuraava yö sitten voitiin pahoin, oksenneltiin, ravattin ulkona ja läähätettiin. Ja henkilökunta (minä) valvoi huolestuneena vierellä. Ja seuraavan päivän potilas nukkui tyytyväisenä univelkojaan ja henkilökunta painoi töitä silmät ristissä, heh! Mutta onhan tuo vaan niin suloinen tapaus, että mitäpä et sen eteen tekisi.

Ainakin pari päivää vielä lämmintä luvassa, nautitaan siitä!

, , , ,

Ystäviä, naurua, itkua

Hyvää sunnuntai-iltaa!

Onpa taas edellisestä postauksesta vierähtänyt tovi, mutta tässä on tämä elo ollut niin hektistä, että mihinkään ylimääräiseen ei ole liiennyt aikaa. Mutta nyt kerron tuon sekalaisen kuvakavalkadin kera viimeisimpiä kuulumisia..

Pääsiäinen sujui leppoisasti läheisten kanssa herkutellen, samoin vappuna ystäväperheen kanssa kokkailtiin kotosalla. Eli syöty, seurusteltu ja naurettu on paljon. Mutta on mukaan mahtunut itkuakin.

Pääsiäisen ja vapun välissä meidän pieneltä Helyltä katkesi takajalan ristiside kesken hirmuisen hepulikohtauksen. Siihen loppui leikit äänekkään ulinan säestyksellä kuin seinään. Nyt tuo pikkuruinen potilas on leikattu ja aloitettu pitkä ja haastava kuntoutus. Tällä hetkellä, kun leikkauksesta on vajaa viikko aikaa, on elo vielä kovin hankalaa.

Yöt ja yksinolot pitää viettää häkissä, kun kaikenlaiset hypyt ja hepulit on ankarasti kielletty. Kauluri (joka estää haavan nuolemisen) se vasta ärsyttävä onkin, joka pistää tyttösen mielen matalaksi. Kipujakin lienee vielä aika paljon, koska sitä tuttua tuiketta näen tuon pikku ystävän silmissä vain hetkittäin.

Yllättävän outoa on ollut lähteä ulkoilemaan yksin, ilman tuttua lenkkiseuraa. Ja sydäntä raastaa katsella tuota ihmettelevää katsetta, joka selvästi koittaa kysyä, miksi elämästä tuli yhtäkkiä näin vaikeaa, snif! Mutta uskon ja toivon, että tästä(kin) selvitään. On tuo otus vain niin sitkeä kaveri. Ja rakas! Ja liikuttavaa tässä kaiken keskellä on nähdä tuon ihanan teinin käytös, joka huomioi ja huolehtii koirakaveristaan niin antaumuksella. Tuon nuoren miehen sydän on kultaa.

Muut kuvat ovat meiltä kotoa ehkä niitä uusimpia juttuja/hankintoja/DIY:tä, joita en ole täällä vielä esitellyt. Tuo seinävalaisin vierashuoneeseen valmistui edullisista osista, jotka hankin Clas Olsonilta. Himmelijuliste on myös tuore hankinta ja miellyttää selkeydellään ja mustavalkoisuudellaan kovasti silmää. Tuo seinähylly täällä onkin jo esitelty kertaalleen ellei jopa kahdesti.

Sellaista meille, toivottavasti teillä on siellä ruutujen toisella puolen kaikki hyvin! Ihanaa uutta viikkoa!

, , , ,

Söpöysvaroitus!

Viisi tuhisijaa näki päivänvalon toissapäivänä keskiviikkona. Synnytys käynnistyi jo iltapäivällä ja oli kunnialla ohi reilussa kahdessa tunnissa. Urhoollisesti pieni Hely ponnisteli kolme komeaa poikaa ja kaksi suloista tyttöä. Myöhään illalla kävimme vielä päivystävällä eläinlääkärillä varmistumassa, että kohtu on tyhjä, kun supistuksia tuli edelleen ja olimme tuntevinamme vielä yhden pennun masussa. Onneksi kaikki oli kunnossa ja lapsiluku jäi viiteen, kuusi olisi ollutkin ehkä emolle vähän liikaa.

Noita tuhisijoita voisi vain katsella tuntitolkulla ja tuota äitikoiran ihailtavaa käytöstä. Hely on niin omistautunut pennuilleen, että välillä ihan itkettää, kun katselee sen hellää hoivaamista. Tässä vaiheessahan pennut eivät edes liiemmin koiraa muistuta, pikemminkin marsua, kuten kuvista näette. Ja päivärytmiin ei kuulu muuta kuin syöminen ja nukkuminen. Kehitys on kuitenkin vauhdikasta ja jo muutaman viikon päästä nuo mönkijät saavat jalat alleen ja sitten se onkin reipasta menoa ja meininkiä.

Varmasti tulen näistä söpöläisistä postaamaan tänne vielä lisääkin, eli anteeksi siis etukäteen, asian (sisustuksen) vierestä mennään, mutta eihän näitä nyt malta olla teille esittelemättä, heh! Tähän loppuun on vielä laitettava ystäväni lähettämä ihana runo, joka sai tuossa pentulaatikon reunalla silmät kostumaan:

”Koira tulee illalla kotiin.

Kun se kiertyy paikalleen ja nukahtaa,

alkaa sen sydänlämpö levitä huoneisiin.”

 Risto Rasa