Ystäviä, naurua, itkua

Hyvää sunnuntai-iltaa!

Onpa taas edellisestä postauksesta vierähtänyt tovi, mutta tässä on tämä elo ollut niin hektistä, että mihinkään ylimääräiseen ei ole liiennyt aikaa. Mutta nyt kerron tuon sekalaisen kuvakavalkadin kera viimeisimpiä kuulumisia..

Pääsiäinen sujui leppoisasti läheisten kanssa herkutellen, samoin vappuna ystäväperheen kanssa kokkailtiin kotosalla. Eli syöty, seurusteltu ja naurettu on paljon. Mutta on mukaan mahtunut itkuakin.

Pääsiäisen ja vapun välissä meidän pieneltä Helyltä katkesi takajalan ristiside kesken hirmuisen hepulikohtauksen. Siihen loppui leikit äänekkään ulinan säestyksellä kuin seinään. Nyt tuo pikkuruinen potilas on leikattu ja aloitettu pitkä ja haastava kuntoutus. Tällä hetkellä, kun leikkauksesta on vajaa viikko aikaa, on elo vielä kovin hankalaa.

Yöt ja yksinolot pitää viettää häkissä, kun kaikenlaiset hypyt ja hepulit on ankarasti kielletty. Kauluri (joka estää haavan nuolemisen) se vasta ärsyttävä onkin, joka pistää tyttösen mielen matalaksi. Kipujakin lienee vielä aika paljon, koska sitä tuttua tuiketta näen tuon pikku ystävän silmissä vain hetkittäin.

Yllättävän outoa on ollut lähteä ulkoilemaan yksin, ilman tuttua lenkkiseuraa. Ja sydäntä raastaa katsella tuota ihmettelevää katsetta, joka selvästi koittaa kysyä, miksi elämästä tuli yhtäkkiä näin vaikeaa, snif! Mutta uskon ja toivon, että tästä(kin) selvitään. On tuo otus vain niin sitkeä kaveri. Ja rakas! Ja liikuttavaa tässä kaiken keskellä on nähdä tuon ihanan teinin käytös, joka huomioi ja huolehtii koirakaveristaan niin antaumuksella. Tuon nuoren miehen sydän on kultaa.

Muut kuvat ovat meiltä kotoa ehkä niitä uusimpia juttuja/hankintoja/DIY:tä, joita en ole täällä vielä esitellyt. Tuo seinävalaisin vierashuoneeseen valmistui edullisista osista, jotka hankin Clas Olsonilta. Himmelijuliste on myös tuore hankinta ja miellyttää selkeydellään ja mustavalkoisuudellaan kovasti silmää. Tuo seinähylly täällä onkin jo esitelty kertaalleen ellei jopa kahdesti.

Sellaista meille, toivottavasti teillä on siellä ruutujen toisella puolen kaikki hyvin! Ihanaa uutta viikkoa!

Heipat talvelle!

Olen tosi onnekas, sillä minulla on ihana ja taitava ystävä, joka opiskelee valokuvausta. Ja meidän perhe sai kunnian toimia ystävämme ”koulutehtävänä” tässä taannoin. Helmikuisena kirpeänä pakkaspäivänä ystävä napsi hurjan määrän potretteja Hiltusen perheestä ja Helystä tietty.

Kuvissa on mielestäni oikein kiva fiilis, vaikkakin omista silmistäni näen hitusen väsymystä… Takana oli muutama todella huonosti nukuttu yö. Kuvien myötä myös tajusin vieläkin paremmin, että meillä ei todellakaan asu enää lapsi vaan komea nuorukainen – aivan ihana tyyppi!

Kuvien ottamisesta on aikaa lähes tasan kuukausi ja voi, kuinka silloin olikin vielä ihan täysi talvi. Siispä näiden lumisten kuvien myötä talvelle heipat ja lämpimästi tervetuloa ihana kevät, sinua on jo kovasti odotettu!

Joulua ja Ystävyyttä

Enää vajaa viikko jouluun! Meidän kodissa vallitsee vielä aika kaaos, mutta päätin olla stressaamatta, joulu tulee, oli koti sitten siistinä tai ei. Joulukukkia olen ripotellut ympäri kotia, sillä mikään ei tuo joulun fiilistä paremmin kuin hyasintin (ja kynttilöiden) tuoksu. Kaikki lahjat on onneksi hankittu ja paketoitu, joten enää vain siivoillaan, fiilistellään ja valmistellaan herkkuja. Ja nimenomaan tuohon fiilistelyyn pitää löytää aikaa, koska joulun pyhät vilahtaa aina ihan liian nopsaan ohi.

Oikeaa isoa kuusta ei meille tänä vuonna tule, koska lähdemme heti joulun jälkeen Ylläkselle perheen kesken laskettelemaan ja viettämään ansaittua lomaa. Ei ole kiva palata reissusta, jos täällä odottelee kuiva kuusen karahka. Huonekuusi sen sijaan on hommattu jo marraskuussa ja ruukkuihin keräilen männyn ja kuusen havuja tuoksua ja tunnelmaa tuomaan.

Minun fiilistelyyn kuuluu myös joulukirjojen lueskelu ja tänä vuonna sain ystävältäni Ilonalta hänen kirjoittamansa uusimman tunnelmallisen Kaunein Joulu-kirjan. Jos ei tuota lukiessa tule joulumieli, niin sitten ei millään, hih. Ja jos ihmettelette, että miksi kirjan vieressä on kuvassa lapaset… Ilonan luona vieraillessani ihastelin eteisen penkillä noita kauniita lapasia, jotka hänen anoppinsa oli neulonut. No kuinkas ollakkaan, nuo ihanuudet löytyivät sitten lähtiessä laukustani. Aina kun pidän noita lämpöisiä lapasia käsissäni, ajattelen Ystävääni!

Nyt mä lähden heilumaan höyrypuhdistimen kanssa kylppäriin. Mutta hei, jos en jouluhössötyksiltäni ennätä tänne enää teille ennen joulua höpöttelemään, niin:

Ihanaa Joulun aikaa Ystävät, Asiakkaat, Tuttavat ja Te kaikki!