Ystävät!

Haaveilin pitkään, että saisin kaikki ystäväni joskus saman pöydän ääreen ja viime viikonloppuna tuo unelma (melkein) toteutui! Sanon melkein, koska ihan kaikki eivät toki päässeet paikalle, kun oli hiihtolomaviikkokin, mutta yksitoista meitä ihanaa naista oli saman katon alla.

Tämän ikäisten naisten ilta rakentuu aika lailla ruuan ja juttelun ympärille, unohtamatta kuoharia. Olin tehnyt espanjalaisia tapaksia, joita nautiskeltiin hartaudella, samalla kertoilin, kuinka olen keneenkin naiseen tutustunut. Jälkkärikahvin kanssa herkuteltiin ystäväni itse leipomilla macaronseilla, jotka sulivat suuhun.

Mukana illassa oli ystäviä ihan lapsuudesta ja nuoruudesta saakka sekä myös uudempia tuttavuuksia aikuisiältä, jokainen heistä omalla tavallaan todella merkityksellinen ja tärkeä. Olen viime aikoina miettinyt ystävyyttä  paljon ja arvostan sitä nyt enemmän kuin koskaan ennen. Yhdestäkään heistä en halua luopua, vaan pidän kynsin hampain näistä upeista tyypeistä kiinni.

Hymyssä suin muistelen tuota iltaa vielä pitkään, kiitos ihanaiset!

Ja hei, se olisi maaliskuu! Ensimmäinen  kevätkuukausi, hurraa!

, , , ,

Ystäviä, naurua, itkua

Hyvää sunnuntai-iltaa!

Onpa taas edellisestä postauksesta vierähtänyt tovi, mutta tässä on tämä elo ollut niin hektistä, että mihinkään ylimääräiseen ei ole liiennyt aikaa. Mutta nyt kerron tuon sekalaisen kuvakavalkadin kera viimeisimpiä kuulumisia..

Pääsiäinen sujui leppoisasti läheisten kanssa herkutellen, samoin vappuna ystäväperheen kanssa kokkailtiin kotosalla. Eli syöty, seurusteltu ja naurettu on paljon. Mutta on mukaan mahtunut itkuakin.

Pääsiäisen ja vapun välissä meidän pieneltä Helyltä katkesi takajalan ristiside kesken hirmuisen hepulikohtauksen. Siihen loppui leikit äänekkään ulinan säestyksellä kuin seinään. Nyt tuo pikkuruinen potilas on leikattu ja aloitettu pitkä ja haastava kuntoutus. Tällä hetkellä, kun leikkauksesta on vajaa viikko aikaa, on elo vielä kovin hankalaa.

Yöt ja yksinolot pitää viettää häkissä, kun kaikenlaiset hypyt ja hepulit on ankarasti kielletty. Kauluri (joka estää haavan nuolemisen) se vasta ärsyttävä onkin, joka pistää tyttösen mielen matalaksi. Kipujakin lienee vielä aika paljon, koska sitä tuttua tuiketta näen tuon pikku ystävän silmissä vain hetkittäin.

Yllättävän outoa on ollut lähteä ulkoilemaan yksin, ilman tuttua lenkkiseuraa. Ja sydäntä raastaa katsella tuota ihmettelevää katsetta, joka selvästi koittaa kysyä, miksi elämästä tuli yhtäkkiä näin vaikeaa, snif! Mutta uskon ja toivon, että tästä(kin) selvitään. On tuo otus vain niin sitkeä kaveri. Ja rakas! Ja liikuttavaa tässä kaiken keskellä on nähdä tuon ihanan teinin käytös, joka huomioi ja huolehtii koirakaveristaan niin antaumuksella. Tuon nuoren miehen sydän on kultaa.

Muut kuvat ovat meiltä kotoa ehkä niitä uusimpia juttuja/hankintoja/DIY:tä, joita en ole täällä vielä esitellyt. Tuo seinävalaisin vierashuoneeseen valmistui edullisista osista, jotka hankin Clas Olsonilta. Himmelijuliste on myös tuore hankinta ja miellyttää selkeydellään ja mustavalkoisuudellaan kovasti silmää. Tuo seinähylly täällä onkin jo esitelty kertaalleen ellei jopa kahdesti.

Sellaista meille, toivottavasti teillä on siellä ruutujen toisella puolen kaikki hyvin! Ihanaa uutta viikkoa!

,

Heipat talvelle!

Olen tosi onnekas, sillä minulla on ihana ja taitava ystävä, joka opiskelee valokuvausta. Ja meidän perhe sai kunnian toimia ystävämme ”koulutehtävänä” tässä taannoin. Helmikuisena kirpeänä pakkaspäivänä ystävä napsi hurjan määrän potretteja Hiltusen perheestä ja Helystä tietty.

Kuvissa on mielestäni oikein kiva fiilis, vaikkakin omista silmistäni näen hitusen väsymystä… Takana oli muutama todella huonosti nukuttu yö. Kuvien myötä myös tajusin vieläkin paremmin, että meillä ei todellakaan asu enää lapsi vaan komea nuorukainen – aivan ihana tyyppi!

Kuvien ottamisesta on aikaa lähes tasan kuukausi ja voi, kuinka silloin olikin vielä ihan täysi talvi. Siispä näiden lumisten kuvien myötä talvelle heipat ja lämpimästi tervetuloa ihana kevät, sinua on jo kovasti odotettu!