Hyvinvointipostaus

Enpä olisi arvannut viime kesänä, kun suunnittelutyötä Klub1lla aloittelin, kuinka tärkeäksi osaksi elämää tämä tila ja sen ihanat ihmiset vielä tulisivatkaan. Ja kuinka positiivisella tavalla kaikki vaikuttaisi elämääni.

Hankin siis Liikuntakeskus Klub1lle jäsenyyden ja aloitin säännöllisen treenaamisen heti, kun tilat valmistuivat joulukuussa. Jäsenyyteen sisältyi kaksi tapaamista personal trainerin kanssa ja koska tuntui, että homma PT:n kanssa jäi vähän kesken, varasin vielä kolme lisätuntia.

Alkuun uskaltauduin InBody kehonkoostumusmittaukseen ja yhdessä PT:n kanssa käytiin tulokset lävitse. Vaikka olenkin normaalipainoinen, kertoi mittaus, että kyllähän sitä petrattavaa löytyy. Puutteita oli lähinnä lihasmassan määrässä. Ja tätä silmällä pitäen PT:ni rakensi minulle kuntosalille kaksi treeniohjelmaa ylä- ja alavartalolle omansa.

Parin kuukauden hikoilun jälkeen tapaan PT:ni jälleen ja silloin tehdään mittaus uusiksi ja katsotaan, millaisia tuloksia olen saanut aikaiseksi. Tuo tulevaisuudessa siintävä uusintamittaus kyllä motivoi kovasti.

Kuntosaliharjoittelun lisäksi olen tutustunut ryhmäliikuntatunteihin ja olen tykästynyt Les Mills Body Pump -tunteihin. Aivan älyttömän tehokas lihaskuntotunti, jossa kaikki lihasryhmät käydään huolellisesti tunnin aikana lävitse. Yhdessä treenatessa ja hyvän musiikin soidessa on ihan oma fiiliksensä.

Klub1lla olen nyt treenannut yksin tai ryhmässä 3-4 kertaa viikossa. Olen kuntoilun lisäksi myös tehnyt ruokaremonttia ja korvannut huonoja hiilareita hyvillä sekä lisännyt ruokavalioon lisää proteiinia. Ja ai että, jo nyt on niin loistava ja kevyt olo! Ihokin kiittää ja kroppa muotoutuu, suosittelen kaikkia kokeilemaan!

Reipasta loppuviikkoa!

 

Sokerisia mietteitä

Ystävänpäivän kunniaksi vähän sokerisia mietteitä. Tuossa taannoin kerroin sokerilakostani ja nyt ajattelin palata samaan aiheeseen. Eli skippaa postaus kylmän viileästi ohi, jos odottelit sisustusaihetta.

Alkuun pidin lakkoa yllä tosi tiukasti, enkä sortunut herkkuihin. Mutta Pariisin messureissulla sitten vähän lipsahdin, enkä voinut vastustaa lumoavan herkullisia macaronseja kuohuviinilasillisen kyytipoikana.

Reissun jälkeen olen jatkanut sokerittomuutta siten, että sallin itselleni viikossa yhden herkkuhetken, yleensä se sattuu perjantai-illalle. Noh, tänään mieheni paistoi aamupalalle ystävänpäivän kunniaksi vohveleita ja täytyy tunnustaa, että pari sydäntä herkuttelin mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Olisihan se ollut töykeää kieltäytyä, kun toinen oli nähnyt niin paljon vaivaa, hih!

Mutta muutama sana lakon vaikutuksista… Alun perinkään en aloittanut lakkoa laihdutusmielessä, vaan toivoin, ettei sokerihimo hallitsisi elämääni. Ilokseni huomasin, että sokerikoukusta pääsee yllättävän nopeasti eroon, minun kohdalla mielihalut loppuivat noin parissa viikossa. Toki luulen, että yhtä nopeasti ne myös palaavat, kun taas aloittaa mussuttamisen.

Toinen todella positiivinen juttu on ihon kunto. Olen aina kärsinyt epäpuhtauksista enemmän tai vähemmän ja nyt huomaan, että syyllinen on ilmeisesti ollut juurikin valkoinen sokeri. En muista, milloin ihoni olisi hehkunut näin terveen näköisenä. Siinä siis mieluinen syy jatkaa samalla linjalla. Ehdottomuus (minkään asian suhteen) ei kuitenkaan sovi minulle, joten herkkuhetki silloin tällöin sallittakoon.

Hyvää Ystävänpäivän jatkoa lukijoilleni, minä lähden jatkamaan makuuhuoneen tapettien irrottamista!

 

Hyvää oloa!

Silmät kiinni, jos odotit sisustuspostausta, nimittäin nyt on tulossa jotain ihan muuta! Terveellinen ravinto, liikunta ja kaikki hyvään oloon liittyvä on minulle aina ollut sellainen tavoittelemisen arvoinen juttu. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän annan arvoa kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Ja ei, en todellakaan ole tällä saralla mikään malliesimerkki, paljon löytyy petrattavaa.

Minua inhottaa ajatus, että jokin aine hallitsisi elämääni, oli se sitten alkoholi, tupakka tai vaikka sokeri. Viime syksynä pysähdyin miettimään sokerin käyttöäni ja ihan pakko on tunnustaa, että olen kyllä sokerikoukussa. Suklaasta on salaa tullut yksi parhaista ystävistäni, heh. Niinpä siis aloitin hiljattain sokerilakon. Ja tavoitteeni ei siis ole laihdutus, vaikkei muutaman kilon tippuminen sinänsä olisi ollenkaan hassumpaa.

Lakko on toistaiseksi sujunut hyvin, mutta täytyy myöntää, että on hetkiä, jolloin kaipaan kovasti tuota ”ystävääni” eteeni sohvapöydälle. Varsinkin perjantai-illat ilman karkkipussia ovat ainakin vielä aika tuskallista, samoin viikonloppuaamujen cappucinohetki ilman suklaapaloja, huoh! Sokerilakon tarkoitus ei ehkä ole vierottaa itseäni sokerista kokonaan (tosin sekään ei haittaisi), mutta toivoisin, että totaalikieltäytymisen ansiosta mielihalut sokerin suhteen laantuisivat ja olisin itse tilanteen herra. Muutama vuosi sitten olin vuoden verran tipattomalla ja se oli suhteellisen helppoa. Luulen, että sokerilakko on minun kohdallani näistä haasteista vaikeampi.

Liikkuminen on minulla ”verissä”. Olen pikkutytöstä saakka liikkunut säännöllisesti ja monipuolisesti ja se on onneksi jäänyt pysyväksi osaksi elämääni. Voin huonosti, jos en pääse pariin päivään pyrähtämään kunnon juoksulenkille. Nämä paukkupakkaset ovat olleet kova koetus, kun ei ole pystynyt kunnolla ulkoilemaan. Onneksi eilen oli tilaisuus tehdä hyvä lenkki ja vieläpä aurinkoisessa säässä, niin jaksaa taas paremmin mielin ahertaa töitä.

Pakko vielä loppuun mainita sananen smoothieista… Niihin olen jäänyt positiivisella tavalla koukkuun. Olen jo pitkään aloittanut jokaisen aamuni smoothiella, joka sisältää milloin mitäkin kaapeista sattuu löytymään ja aina maitorahkaa tuomaan proteiinia. Tänä aamuna smoothie sisälsi rahkan lisäksi avocadoa, mustikoita, tyrnimarjoja, kurpitsansiemeniä ja auringonkukansiemeniä, nam! Teen aina ison satsin kerralla, joka riittää kahdelle aamiaiselle.

Hyvään oloon liittyy myös stressin välttely, joka ei olekaan ihan helppo juttu. Varsinkin nyt tammikuussa kalenterini pullistelee töitä, joka tarkoittaa ympäripyöreitä päiviä ja työntekoa myös viikonloppuisin. Mutta kun on hyvä olo ja mukava työ, niin kyllä sitä jaksaa. Niin ja mahtuuhan tähän tammikuuhun myös yksi kutkuttavan ihana työreissukin, siitä lisää myöhemmin.

Voikaa hyvin! Tsau!