NYC, uskomaton kaupunki

Helteiset terveiset isosta omenasta! Pää on aivan pyörällä kaikesta näkemästä, koetusta ja aikaerosta. Päällimmäisenä on vain fiilis, että onpa New York ihan uskomaton kaupunki!

Me ehdittiin reilun viikon aikana todella paljon. Pakolliset nähtävyydet tietenkin, kuten Empire State Building, jokiristeily Hudson joella, kävely Brooklyn Bridgen yli, joka oli muuten aivan valtava, Central Park, WTC:n muistomerkit ja uusi Freedom tower.

WTC:llä tunnelma oli jotenkin harras ja hiljainen. Muistomerkit olivat todella vaikuttavat ja minua liikutti ja vähän itkettikin teksti, jossa pyydettiin koskettamaan muistomerkkiin kaiverrettujen menehtyneiden nimiä ja kunnioittamaan näin heidän muistoaan.

Central Park yllätti koollaan ja vehreydellään, upea keidas keskellä suurkaupunkia. Puistossa näimme John Lennonin muistomerkin ja ympärillä oli paljon faneja, jotka toivat paikalle kukkasia ja lauloivat/soittivat Johnin ja Beatlesin biisejä. Ymmärrän hyvin, että Central Park on New Yorkilaisille tärkeä rauhoittumispaikka hektisen cityelämän vastapainona.

Vierailimme myös Coney Islandilla Brooklynin puolella, josta löytyi ihan kunnon hiekkarannat ja huvipuisto. Uikkareita ei sattunut mukaan matkaan, joten pulahdus Atlanttiin jäi tekemättä. Se olisi kyllä tehnyt ihan hyvää, sillä lämpötila kipusi parhaimmillaan 100 Fahrenheitiin (noin 37-38 astetta). Coney Islandilla törmättiin myös mustaihoisten häihin, joita vietettiin rennosti kadulla.

Ehkä parasta antia koko kaupungissa oli sen ihan oma erikoislaatuinen tunnelma ja syke. Erilaisten ihmisten kirjo on uskomaton! Ympärillä kuulee hurjasti eri kieliä, näkee kansallisuuksia, rikkautta ja pysäyttävää köyhyyttä. Ihmiset olivat pääsääntöisesti todella avuliaita ja ystävällisiä. Moneen kertaan tultiin kysymään, tarvitaanko apua, kun seisottiin hämmästyneinä kadun kulmassa. Ja vaikkei yhtenäkään iltana jaksettu valvoa myöhään, voin uskoa lauseen todenperäisyyden ”city that never sleeps” paremmin kuin hyvin.

Shoppailtuakin tuli aika paljon. Varsinkin merkkivaatteet, -laukut ja -kengät ovat tuolla huomattavasti edullisempia kuin Suomessa. Käväisimme isossa outlet keskuksessa Jersey Gardensissa, josta myös teinipojat löysivät paljon itselleen osteltavaa. Myös Modernin taiteen museon designkaupasta löytyi kaikkea kivaa (olipa yllätys, hih!). Vaatteita lukuun ottamatta hintataso oli aika lailla sama kuin Suomessa.

Kaikin puolin onnistunut matka, loistavaa seuraa (oma perhe, ystäväperhe ja isosisko), maistuvaa ruokaa, nähtävää, koettavaa, sulateltavaa! Niin paljon olisi vielä kerrottavaa, mutta en kyllästytä teitä tämän enempää. Reissukuvia näpsin kännykällä, kertokoon ne lisää tarinaa upeasta kaupungista. Minä totean vain, että tuonne on pakko päästä vielä uudestaan!!

 

 

Ystäviä, naurua, itkua

Hyvää sunnuntai-iltaa!

Onpa taas edellisestä postauksesta vierähtänyt tovi, mutta tässä on tämä elo ollut niin hektistä, että mihinkään ylimääräiseen ei ole liiennyt aikaa. Mutta nyt kerron tuon sekalaisen kuvakavalkadin kera viimeisimpiä kuulumisia..

Pääsiäinen sujui leppoisasti läheisten kanssa herkutellen, samoin vappuna ystäväperheen kanssa kokkailtiin kotosalla. Eli syöty, seurusteltu ja naurettu on paljon. Mutta on mukaan mahtunut itkuakin.

Pääsiäisen ja vapun välissä meidän pieneltä Helyltä katkesi takajalan ristiside kesken hirmuisen hepulikohtauksen. Siihen loppui leikit äänekkään ulinan säestyksellä kuin seinään. Nyt tuo pikkuruinen potilas on leikattu ja aloitettu pitkä ja haastava kuntoutus. Tällä hetkellä, kun leikkauksesta on vajaa viikko aikaa, on elo vielä kovin hankalaa.

Yöt ja yksinolot pitää viettää häkissä, kun kaikenlaiset hypyt ja hepulit on ankarasti kielletty. Kauluri (joka estää haavan nuolemisen) se vasta ärsyttävä onkin, joka pistää tyttösen mielen matalaksi. Kipujakin lienee vielä aika paljon, koska sitä tuttua tuiketta näen tuon pikku ystävän silmissä vain hetkittäin.

Yllättävän outoa on ollut lähteä ulkoilemaan yksin, ilman tuttua lenkkiseuraa. Ja sydäntä raastaa katsella tuota ihmettelevää katsetta, joka selvästi koittaa kysyä, miksi elämästä tuli yhtäkkiä näin vaikeaa, snif! Mutta uskon ja toivon, että tästä(kin) selvitään. On tuo otus vain niin sitkeä kaveri. Ja rakas! Ja liikuttavaa tässä kaiken keskellä on nähdä tuon ihanan teinin käytös, joka huomioi ja huolehtii koirakaveristaan niin antaumuksella. Tuon nuoren miehen sydän on kultaa.

Muut kuvat ovat meiltä kotoa ehkä niitä uusimpia juttuja/hankintoja/DIY:tä, joita en ole täällä vielä esitellyt. Tuo seinävalaisin vierashuoneeseen valmistui edullisista osista, jotka hankin Clas Olsonilta. Himmelijuliste on myös tuore hankinta ja miellyttää selkeydellään ja mustavalkoisuudellaan kovasti silmää. Tuo seinähylly täällä onkin jo esitelty kertaalleen ellei jopa kahdesti.

Sellaista meille, toivottavasti teillä on siellä ruutujen toisella puolen kaikki hyvin! Ihanaa uutta viikkoa!

Viikonloppu kuvina!

Kummallista! Viikko sitten tekemäni blogipostaus hävisi täältä itsestään kuin pieru saharaan. Tai siis jonnekin bittiavaruuteen kai se lähti tai blogien hautausmaalle. Ei näitä tietokoneen kiemuroita aina ymmärrä, mutta postataanpa nuo vanhat kuvat sitten uudelleen…

Oikeastaanhan  nämä kuvat osittain sopivat myös tähän menneeseen viikonloppuun. Ainakin paistelin pullaa eilenkin, kun juhlittiin etukäteen vähän läheisten kanssa meidän teinin nimpparipäivää. Ja tuo uusi Tapio Anttilan Rack-teline oli kovassa käytössä, kun kannettiin takkapuita sisälle. Kirsikankukatkin olivat vielä ihan voimissaan.

Meillä muu perhe talvilomailee, mutta minä täällä toimistolla paiskin töitä ahkerasti. Ja jos jaksan neljä päivää tehdä pitkää päivää, pidän minäkin perjantain vapaata. Voimia olisi nimittäin nyt hyvä kerätä, sillä ensi viikolla olisi edessä jälleen messurutistus Jyväskylän rakennusmessuilla. Niistä postaan pian lisää ja lippujakin olisi jälleen muutama tarjolla kutsuvierasiltaan!

Kivaa viikkoa kaikille talvilomalaisille & työssä pakertaville!