,

Koti kameran linssin lävitse

Pienestä se on kiinni… Tällä viikolla ostin halpistyynyt sohvalle Jyskistä. Niiden sävyt ja kuviot miellyttivät kovasti silmää. Se saikin aikaan kameran kaivamisen naftaliinista todella pitkästä aikaa.

Tässä etäpäivää toimistolta viettäessäni innostuin kuvailemaan sieltä täältä, myös pieniä yksityiskohtia. Jännä juttu, että kameran linssin läpi oman kotinsa näkee aivan uusin silmin.

Jotenkin olen ollut pitkään kyllästynyt muutamaan kohtaan kodissani, mutta kyllähän tässä kuvaussession aikana sain todeta, että koti on edelleen 10 vuoden jälkeenkin ihan toimiva ja kaunis. Ehdottomasti kotini parhaana puolena näen läpi talon tulvivan luonnon valon.

Niin ja hei, pikku vinkki! Maaruska metsässä on parhaimmillaan, sieltä saa ihanasti syksyn värejä tuotua myös sisälle maljakkoon. Sitten ei muuta kuin sytytetään kynttilät, puetaan villasukat jalkoihin, kietoudutaan pehmoiseen torkkupeittoon ja käperrytään sohvan kulmaan nauttimaan syksyisestä viikonlopusta.

, , , , ,

Valoisaa Vuotta 2017!

Loistavaa vuotta 2017 kaikille lukijoilleni! Joulu meni taas perinteiseen tyyliin ylensyöden lähimpien seurassa. Uutta vuotta vastaanotimme perheen kesken tänä vuonna Lapin upeissa talvisissa maisemissa Äkäslompolossa.

Rentouttava loma ilmeisesti teki tehtävänsä, koska heti piti kotona tehdä vähän uudistuksia. Levänneenä pää pulppuaa ideoita ja se tietää myös aina vähän rahanmenoa. Tontut sujautettiin kaappiin pikavauhtia odottelemaan ensi joulua ja tilalle kaipailin kovasti jo jotain vihreää. Tänä viikonloppuna sitten tulikin haettua Plantagenista viherkasveja ruukkuineen kahteen otteeseen.

Oikeastaan tämä sisustusvillitys kotona sai alkunsa Lundian Soihtu -valaisimesta, jonka ostin itselleni joululahjaksi. Olen jo pitkään ihaillut tuota jylhää lattiavalaisinta ja nyt sen sitten hankin omakseni. Ja mielestäni se sopii täydellisesti tuonne meidän ruokailutilan nurkkaan. Lundian kaverina on Iskun Roope jakkara, joka toimii mainiona kukkatasona.

Meidän teini seurasi sivusta näitä puuhailujani ja totesi, että hänenkin huoneensa kaipaa jotain vehreää.. Niinpä me tänään ajeltiin luisteluretken päälle vielä kertaalleen Plantageniin ja ostetiin pojankin huoneeseen pari palmua, jotka hän auliisti lupasi itse hoitaa. Niin ja vessaankin piti saada uudet tuoksut hyasinttien tilalle ja päädyin puskaan eukalyptuksia, aaah miten raikas ja huumaava tuoksu!

Ihanaa, kun päivä pitenee ja mennään kohti kevättä!! Mukavaa alkavaa arkista aherrusta teille kaikille!

, ,

Löytö!!

Anteeksi vain tämä pitkä hiljaisuus täällä blogimaailmassa! Meillä on nyt ”oikeassa elämässä” niin paljon menoa ja meininkiä, ettei meinaa ehtiä koneella roikkumaan ollenkaan. Helyn pennut siis ovat nyt siinä iässä, että ne vaativat ihmisten seuraa kovasti ja syliä ollaankin pikkuisille tarjottu useita kertoja päivässä.

Mutta oli pakko tulla kertomaan viimeisimmästä löydöstäni, jonka teki oikeastaan ystäväni. Olin hakenut meidän työ-/vierashuoneeseen jo pitkään jotain sopivaa noja- tai keinutuolia. Sittenpä sain kirppareita ahkerasti kiertelevältä ystävältäni kuvaviestin tuosta ihanuudesta. Heti seuraavana aamuna ajelin Vaajakoskelle nappaamaan hyväkuntoisen tuolivanhuksen kyytiini.

Tuo on juuri sellainen simppeli keinutuolimalli, mitä etsinkin ja vieläpä oikean värinen! Ja uusi mattokin piti tilata, kun vanha ei enää sopinut … niin ja pöytä… Nyt lukunurkkaukseni on valmis… tai no, ehkä seinälamppua vielä metsästän, heh!

Nyt minua kutsutaankin jo pentulaatikolla, se on moro!