,

Pieni SUURI persoona

Pitkästä aikaa täällä taas! Keli on ollut niin upea, että kaikki ylimääräinen koneella ja sisällä tehtävä työ on saanut jäädä kakkoseksi auringolle. Kertakaikkisen hieno toukokuu ollut!

Ja hiukan aikaa on vienyt ja päänvaivaa aiheuttanut myös tuo meidän pieni nelijalkainen. Tässä pari viikkoa sitten nimittän ihan meidän pihapiiriin hiippaili supikoira ja Hely päätti puolustaa reviiriänsä sillä seurauksella, että polven ristiside katkesi.

Niinpä jalka leikattiin ja nyt toivutaan sitten ja kuntoutetaan jalkaa koko tuleva kesä. Yöt tuo nappisilmä nukkuu häkissä, ettei vain hyppelisi sänkyyn. Samoin yksinolo kotona tietää häkkielämää reppanalle seuraavat pari kuukautta. Meillehän tämä on jo tuttua juttua, sillä tasan vuosi sitten meni toisen jalan ristiside ja tämä kaikki on siis jo kertaalleen koettua.

Ja on tämä karvainen kaveri aiheuttanut hiukan muutenkin harmaita hiuksia. Tässä yhtenä iltana kuului vaatehuoneesta rapina ja siellähän neiti oli oman 8 kg:n ruokasäkkinsä kimpussa. Oli nakertanut kylkeen reiän ja ammensi sieltä papanoita suuhunsa, minkä ehti.

Seuraava yö sitten voitiin pahoin, oksenneltiin, ravattin ulkona ja läähätettiin. Ja henkilökunta (minä) valvoi huolestuneena vierellä. Ja seuraavan päivän potilas nukkui tyytyväisenä univelkojaan ja henkilökunta painoi töitä silmät ristissä, heh! Mutta onhan tuo vaan niin suloinen tapaus, että mitäpä et sen eteen tekisi.

Ainakin pari päivää vielä lämmintä luvassa, nautitaan siitä!

, , ,

Itku tulee!

Vielä kertaalleen viihdytän teitä pentukuvilla! Viikonloppuna ulkoiltiin koko porukalla kauniissa syyssäässä ja samalla yritettiin ikuistaa parhaamme mukaan pikkuisia kuviin. Todettakoon taas, että näitä vauhtiveikkoja on todella hankalaa kuvata!

Ihania veijareita ovat kaikki viisi, olen niihin todella kiintynyt. Jokaisella on jo havaittavissa omia persoonallisia ominaispiirteitä ja kaikki mussukat ovat todella sosiaalisia ja niin ihmisrakkaita. Siksipä nyt koittaakin haikea luopumisen aika, sillä huomenna olisi aika päästää ensimmäinen näistä maailmalle… Sunnuntaina sitten lentävät pesästä ne viimeisetkin, niisk.

Kaikille on löytynyt onneksi todella ihanat ja rakastavat kodit, joten sen puoleen voin olla tyytyväisin mielin. En kuitenkaan olisi uskonut, kuinka kahdeksassa viikossa näihin voikaan näin hirvittävästi kiintyä. Ja sitten taas toisaalta tunnen myös helpotusta, että jää aikaa kaikkeen muuhunkin elämään, pentuja paimentaessa on nimittäin mennyt ihan kaikki vapaa-ajat. Ja aikaa jää myös äippä-Helylle enemmän, luvassa on ainakin pitkiä syksyisiä lenkkejä ja kunnon trimmaus ja pesu tuolle pörröpäälle.

Älkää siis ihmetelkö, jos näette minut tällä viikolla punoittavin silmin, syy löytyy luopumisen tuskasta.

, , ,

Lelukoiria

Kuten lupasin, tässä tulee söpöyspostaus! Kuvista näette, että pennut ovat tällä hetkellä aivan lelukoiran näköisiä otuksia (off -nappula tosin puuttuu). Silmät ovat auenneet, samoin kuulo on jo tarkka. Haparoivia askeleitakin otetaan ja välillä pyllähdetään. Myös taisteluharjoituksia on pentulaatikolla sisarusten kesken yhtenään.

Viime viikolla aloiteltiin myös maistelemaan ihan oikeaa ruokaa, jauhelihaa ja kermaviiliä. Sepä onkin varsinaista sotkemista, kun kupissa pitää uittaa milloin tassut, milloin hännänpää. Onpa siellä ruokakupissa ihan istuttukin, hih!

Hely -äippä viettää yhä pidempiä aikoja poissa pentujensa luota ja nauttii itse rapsutuksista ja päiväunista sohvalla. Eli vieroitus on hiljalleen alkanut. Toki emon tehtäviä Hely hoitaa edelleen mallikelpoisesti ja on pennuistaan vieläkin aika mustasukkainen. Vain perheenjäsenet ja meidän lähimmät ystävät saavat pikkuisiin toistaiseksi koskea.

On nuo kyllä sellaisia söpöläisiä, että pentulaatikolla vierähtää iltaisin ja aamuisin pitkät tovit. Meidän lapsukainen huolehtii ruokinnasta ja viihdytyksestä aina koulupäivän jälkeen. Ainakin nämä kaverit on hyvin totutettu ihmisiin, kun luovutuksen aika sitten koittaa, niisk. En pysty vielä ajattelemaankaan pikkuisista luopumista, vaikkakin tiedän, että hermotkin kerkeää mennä noiden veijareiden kanssa vielä monta kertaa.

Lupaan laittaa kuulumisia vielä pentulaatikon laidalta!