,

Paljastuksia vuosien takaa..

Huh heijaa, kuinka ihana viikonloppu takana! Minä ja meidän teini saatiin olla taitavissa käsissä lauantaina, kun kameran takana hääri ihastuttava Ilona Pietiläinen Storygraphy (klik). Tuo niin taitava ja lahjakas nainen saa kenet tahansa rennoksi kameran edessä ja varmaa on, etteivät ideat kuviin lopu kesken.

Minun kuviini tuotiin mukaan hiukan lapsuuttani. En ole täällä varmaan koskaan kertonutkaan lapsuuden ja nuoruusvuosien tärkeimmistä harrastuksistani.. Viulua soittelin kymmenisen vuotta ja suoritin musiikkikoulun 3/3 tutkinnonkin sekä viulun soitossa, että musiikin teoriassa. Jossain vaiheessa jopa mietin, että muusikon ura olisi se ainoa oikea vaihtoehto ja tsekkiläinen opettajani minua tähän kovasti kannusti. Lukioaikana kuitenkin mieleni muuttui ja unohdin haaveet viulistin urasta.

Lapsuuden rakkaimpiin harrastuksiin kuuluivat myös baletti ja jazztanssi, joilla tunneilla kävin useampana kertana viikossa ainakin kymmenen vuoden ajan. Edelleen silloin tällöin vaivun ajatuksissani Äänekosken Koskelan balettisaliin. Niin paljon ihania muistoja ja hyviä ystäviä sekä taitava, ihastuttava ja vähän vaativakin baletinopettaja Vuokko, oijoi!

Myös meidän teiniä kuvattiin, mutta valitettavasti kuvauslupaa ei äidillä hänen kuviinsa tämän enempää ole. Mutta voin kertoa, että tuosta komeasta nuorukaisesta tuli hirmuinen määrä upeita otoksia. Joskus vitsillä mietinkin, että onko vauva vaihtunut laitoksella, kun lapsesta on tullut noin pitkäraajainen ja kauniskasvoinen. Todella moni tuttava on meidän teinille mallikurssia suositellut ja nyt hän on luvannut sitä vakavasti ainakin harkita.

Nyt hyvillä mielin suunnitelmien pariin, olipa voimaannuttava viikonloppu! Ihanaa syksyistä viikonloppua teillekin!

Ps. Jostain syystä kommentteja ei tällä hetkellä pysty postauksiini lähettämään… Vikaa selvitellään.

, , , ,

Ystäviä, naurua, itkua

Hyvää sunnuntai-iltaa!

Onpa taas edellisestä postauksesta vierähtänyt tovi, mutta tässä on tämä elo ollut niin hektistä, että mihinkään ylimääräiseen ei ole liiennyt aikaa. Mutta nyt kerron tuon sekalaisen kuvakavalkadin kera viimeisimpiä kuulumisia..

Pääsiäinen sujui leppoisasti läheisten kanssa herkutellen, samoin vappuna ystäväperheen kanssa kokkailtiin kotosalla. Eli syöty, seurusteltu ja naurettu on paljon. Mutta on mukaan mahtunut itkuakin.

Pääsiäisen ja vapun välissä meidän pieneltä Helyltä katkesi takajalan ristiside kesken hirmuisen hepulikohtauksen. Siihen loppui leikit äänekkään ulinan säestyksellä kuin seinään. Nyt tuo pikkuruinen potilas on leikattu ja aloitettu pitkä ja haastava kuntoutus. Tällä hetkellä, kun leikkauksesta on vajaa viikko aikaa, on elo vielä kovin hankalaa.

Yöt ja yksinolot pitää viettää häkissä, kun kaikenlaiset hypyt ja hepulit on ankarasti kielletty. Kauluri (joka estää haavan nuolemisen) se vasta ärsyttävä onkin, joka pistää tyttösen mielen matalaksi. Kipujakin lienee vielä aika paljon, koska sitä tuttua tuiketta näen tuon pikku ystävän silmissä vain hetkittäin.

Yllättävän outoa on ollut lähteä ulkoilemaan yksin, ilman tuttua lenkkiseuraa. Ja sydäntä raastaa katsella tuota ihmettelevää katsetta, joka selvästi koittaa kysyä, miksi elämästä tuli yhtäkkiä näin vaikeaa, snif! Mutta uskon ja toivon, että tästä(kin) selvitään. On tuo otus vain niin sitkeä kaveri. Ja rakas! Ja liikuttavaa tässä kaiken keskellä on nähdä tuon ihanan teinin käytös, joka huomioi ja huolehtii koirakaveristaan niin antaumuksella. Tuon nuoren miehen sydän on kultaa.

Muut kuvat ovat meiltä kotoa ehkä niitä uusimpia juttuja/hankintoja/DIY:tä, joita en ole täällä vielä esitellyt. Tuo seinävalaisin vierashuoneeseen valmistui edullisista osista, jotka hankin Clas Olsonilta. Himmelijuliste on myös tuore hankinta ja miellyttää selkeydellään ja mustavalkoisuudellaan kovasti silmää. Tuo seinähylly täällä onkin jo esitelty kertaalleen ellei jopa kahdesti.

Sellaista meille, toivottavasti teillä on siellä ruutujen toisella puolen kaikki hyvin! Ihanaa uutta viikkoa!

, , ,

Hyvinvointipostaus

Enpä olisi arvannut viime kesänä, kun suunnittelutyötä Klub1lla aloittelin, kuinka tärkeäksi osaksi elämää tämä tila ja sen ihanat ihmiset vielä tulisivatkaan. Ja kuinka positiivisella tavalla kaikki vaikuttaisi elämääni.

Hankin siis Liikuntakeskus Klub1lle jäsenyyden ja aloitin säännöllisen treenaamisen heti, kun tilat valmistuivat joulukuussa. Jäsenyyteen sisältyi kaksi tapaamista personal trainerin kanssa ja koska tuntui, että homma PT:n kanssa jäi vähän kesken, varasin vielä kolme lisätuntia.

Alkuun uskaltauduin InBody kehonkoostumusmittaukseen ja yhdessä PT:n kanssa käytiin tulokset lävitse. Vaikka olenkin normaalipainoinen, kertoi mittaus, että kyllähän sitä petrattavaa löytyy. Puutteita oli lähinnä lihasmassan määrässä. Ja tätä silmällä pitäen PT:ni rakensi minulle kuntosalille kaksi treeniohjelmaa ylä- ja alavartalolle omansa.

Parin kuukauden hikoilun jälkeen tapaan PT:ni jälleen ja silloin tehdään mittaus uusiksi ja katsotaan, millaisia tuloksia olen saanut aikaiseksi. Tuo tulevaisuudessa siintävä uusintamittaus kyllä motivoi kovasti.

Kuntosaliharjoittelun lisäksi olen tutustunut ryhmäliikuntatunteihin ja olen tykästynyt Les Mills Body Pump -tunteihin. Aivan älyttömän tehokas lihaskuntotunti, jossa kaikki lihasryhmät käydään huolellisesti tunnin aikana lävitse. Yhdessä treenatessa ja hyvän musiikin soidessa on ihan oma fiiliksensä.

Klub1lla olen nyt treenannut yksin tai ryhmässä 3-4 kertaa viikossa. Olen kuntoilun lisäksi myös tehnyt ruokaremonttia ja korvannut huonoja hiilareita hyvillä sekä lisännyt ruokavalioon lisää proteiinia. Ja ai että, jo nyt on niin loistava ja kevyt olo! Ihokin kiittää ja kroppa muotoutuu, suosittelen kaikkia kokeilemaan!

Reipasta loppuviikkoa!