, ,

Koukussa…

Nyt silmät kiinni sisustuspostausta odottavat. Palaan jälleen kerran tähän lempiaiheeseeni, eli ruokaan!

Voin kertoa hyvällä omalla tunnolla, että olen aivan koukussa. Ja ei, nyt ei ole kyse mistään epäterveellisestä paheesta, päinvastoin. Kyllä minua koukuttaa terveellinen ruoka ja sen mukanaan tuoma hirmuisen hyvä fiilis fyysisesti ja henkisesti.

Jokainen aamu alkaa edelleenkin itse puristetulla tuoreella mehulla, johon sujahtaa aina joukkoon pala inkivääriä ja usein myös kurkumaa. Noiden lisäksi vaihdellen lehtiselleriä, omenaa, porkkanaa, punajuurta, lehtikaalia, sitruunaa ja mitä milloinkin nyt kaapeista sattuu löytymään..

Jos mehu jää jostain syystä joku aamu kiireen vuoksi väliin, tuntuu koko päivän, että jotain puuttuu. Eli elimistö on jo tottunut päivittäiseen vitamiiniannokseensa.

Harmaita ja mauttomia einesruokia välttelen parhaani mukaan ja koitan aina tehdä ruokani itse. Armottomana visualistina olen sitä mieltä, että herkullisen maun lisäksi ruuan pitää myös näyttää kauniilta ja värikylläiseltä! Kun maku, ulkonäkö ja tuoksut ovat kohdillaan, on ruokailu nautinto.

Aikaahan kokkailu vie, mutta hyvä energinen olo on kyllä sen kaiken arvoista! Tästä terveellisestä koukusta en yritäkään pyristellä pois!

Reipasta maanantaita ja viikkoa kaikille teille Ihanille!

 

 

 

,

Paljastuksia vuosien takaa..

Huh heijaa, kuinka ihana viikonloppu takana! Minä ja meidän teini saatiin olla taitavissa käsissä lauantaina, kun kameran takana hääri ihastuttava Ilona Pietiläinen Storygraphy (klik). Tuo niin taitava ja lahjakas nainen saa kenet tahansa rennoksi kameran edessä ja varmaa on, etteivät ideat kuviin lopu kesken.

Minun kuviini tuotiin mukaan hiukan lapsuuttani. En ole täällä varmaan koskaan kertonutkaan lapsuuden ja nuoruusvuosien tärkeimmistä harrastuksistani.. Viulua soittelin kymmenisen vuotta ja suoritin musiikkikoulun 3/3 tutkinnonkin sekä viulun soitossa, että musiikin teoriassa. Jossain vaiheessa jopa mietin, että muusikon ura olisi se ainoa oikea vaihtoehto ja tsekkiläinen opettajani minua tähän kovasti kannusti. Lukioaikana kuitenkin mieleni muuttui ja unohdin haaveet viulistin urasta.

Lapsuuden rakkaimpiin harrastuksiin kuuluivat myös baletti ja jazztanssi, joilla tunneilla kävin useampana kertana viikossa ainakin kymmenen vuoden ajan. Edelleen silloin tällöin vaivun ajatuksissani Äänekosken Koskelan balettisaliin. Niin paljon ihania muistoja ja hyviä ystäviä sekä taitava, ihastuttava ja vähän vaativakin baletinopettaja Vuokko, oijoi!

Myös meidän teiniä kuvattiin, mutta valitettavasti kuvauslupaa ei äidillä hänen kuviinsa tämän enempää ole. Mutta voin kertoa, että tuosta komeasta nuorukaisesta tuli hirmuinen määrä upeita otoksia. Joskus vitsillä mietinkin, että onko vauva vaihtunut laitoksella, kun lapsesta on tullut noin pitkäraajainen ja kauniskasvoinen. Todella moni tuttava on meidän teinille mallikurssia suositellut ja nyt hän on luvannut sitä vakavasti ainakin harkita.

Nyt hyvillä mielin suunnitelmien pariin, olipa voimaannuttava viikonloppu! Ihanaa syksyistä viikonloppua teillekin!

Ps. Jostain syystä kommentteja ei tällä hetkellä pysty postauksiini lähettämään… Vikaa selvitellään.

, , , ,

Ystäviä, naurua, itkua

Hyvää sunnuntai-iltaa!

Onpa taas edellisestä postauksesta vierähtänyt tovi, mutta tässä on tämä elo ollut niin hektistä, että mihinkään ylimääräiseen ei ole liiennyt aikaa. Mutta nyt kerron tuon sekalaisen kuvakavalkadin kera viimeisimpiä kuulumisia..

Pääsiäinen sujui leppoisasti läheisten kanssa herkutellen, samoin vappuna ystäväperheen kanssa kokkailtiin kotosalla. Eli syöty, seurusteltu ja naurettu on paljon. Mutta on mukaan mahtunut itkuakin.

Pääsiäisen ja vapun välissä meidän pieneltä Helyltä katkesi takajalan ristiside kesken hirmuisen hepulikohtauksen. Siihen loppui leikit äänekkään ulinan säestyksellä kuin seinään. Nyt tuo pikkuruinen potilas on leikattu ja aloitettu pitkä ja haastava kuntoutus. Tällä hetkellä, kun leikkauksesta on vajaa viikko aikaa, on elo vielä kovin hankalaa.

Yöt ja yksinolot pitää viettää häkissä, kun kaikenlaiset hypyt ja hepulit on ankarasti kielletty. Kauluri (joka estää haavan nuolemisen) se vasta ärsyttävä onkin, joka pistää tyttösen mielen matalaksi. Kipujakin lienee vielä aika paljon, koska sitä tuttua tuiketta näen tuon pikku ystävän silmissä vain hetkittäin.

Yllättävän outoa on ollut lähteä ulkoilemaan yksin, ilman tuttua lenkkiseuraa. Ja sydäntä raastaa katsella tuota ihmettelevää katsetta, joka selvästi koittaa kysyä, miksi elämästä tuli yhtäkkiä näin vaikeaa, snif! Mutta uskon ja toivon, että tästä(kin) selvitään. On tuo otus vain niin sitkeä kaveri. Ja rakas! Ja liikuttavaa tässä kaiken keskellä on nähdä tuon ihanan teinin käytös, joka huomioi ja huolehtii koirakaveristaan niin antaumuksella. Tuon nuoren miehen sydän on kultaa.

Muut kuvat ovat meiltä kotoa ehkä niitä uusimpia juttuja/hankintoja/DIY:tä, joita en ole täällä vielä esitellyt. Tuo seinävalaisin vierashuoneeseen valmistui edullisista osista, jotka hankin Clas Olsonilta. Himmelijuliste on myös tuore hankinta ja miellyttää selkeydellään ja mustavalkoisuudellaan kovasti silmää. Tuo seinähylly täällä onkin jo esitelty kertaalleen ellei jopa kahdesti.

Sellaista meille, toivottavasti teillä on siellä ruutujen toisella puolen kaikki hyvin! Ihanaa uutta viikkoa!