,

Pieni SUURI persoona

Pitkästä aikaa täällä taas! Keli on ollut niin upea, että kaikki ylimääräinen koneella ja sisällä tehtävä työ on saanut jäädä kakkoseksi auringolle. Kertakaikkisen hieno toukokuu ollut!

Ja hiukan aikaa on vienyt ja päänvaivaa aiheuttanut myös tuo meidän pieni nelijalkainen. Tässä pari viikkoa sitten nimittän ihan meidän pihapiiriin hiippaili supikoira ja Hely päätti puolustaa reviiriänsä sillä seurauksella, että polven ristiside katkesi.

Niinpä jalka leikattiin ja nyt toivutaan sitten ja kuntoutetaan jalkaa koko tuleva kesä. Yöt tuo nappisilmä nukkuu häkissä, ettei vain hyppelisi sänkyyn. Samoin yksinolo kotona tietää häkkielämää reppanalle seuraavat pari kuukautta. Meillehän tämä on jo tuttua juttua, sillä tasan vuosi sitten meni toisen jalan ristiside ja tämä kaikki on siis jo kertaalleen koettua.

Ja on tämä karvainen kaveri aiheuttanut hiukan muutenkin harmaita hiuksia. Tässä yhtenä iltana kuului vaatehuoneesta rapina ja siellähän neiti oli oman 8 kg:n ruokasäkkinsä kimpussa. Oli nakertanut kylkeen reiän ja ammensi sieltä papanoita suuhunsa, minkä ehti.

Seuraava yö sitten voitiin pahoin, oksenneltiin, ravattin ulkona ja läähätettiin. Ja henkilökunta (minä) valvoi huolestuneena vierellä. Ja seuraavan päivän potilas nukkui tyytyväisenä univelkojaan ja henkilökunta painoi töitä silmät ristissä, heh! Mutta onhan tuo vaan niin suloinen tapaus, että mitäpä et sen eteen tekisi.

Ainakin pari päivää vielä lämmintä luvassa, nautitaan siitä!

, , , ,

Ystäviä, naurua, itkua

Hyvää sunnuntai-iltaa!

Onpa taas edellisestä postauksesta vierähtänyt tovi, mutta tässä on tämä elo ollut niin hektistä, että mihinkään ylimääräiseen ei ole liiennyt aikaa. Mutta nyt kerron tuon sekalaisen kuvakavalkadin kera viimeisimpiä kuulumisia..

Pääsiäinen sujui leppoisasti läheisten kanssa herkutellen, samoin vappuna ystäväperheen kanssa kokkailtiin kotosalla. Eli syöty, seurusteltu ja naurettu on paljon. Mutta on mukaan mahtunut itkuakin.

Pääsiäisen ja vapun välissä meidän pieneltä Helyltä katkesi takajalan ristiside kesken hirmuisen hepulikohtauksen. Siihen loppui leikit äänekkään ulinan säestyksellä kuin seinään. Nyt tuo pikkuruinen potilas on leikattu ja aloitettu pitkä ja haastava kuntoutus. Tällä hetkellä, kun leikkauksesta on vajaa viikko aikaa, on elo vielä kovin hankalaa.

Yöt ja yksinolot pitää viettää häkissä, kun kaikenlaiset hypyt ja hepulit on ankarasti kielletty. Kauluri (joka estää haavan nuolemisen) se vasta ärsyttävä onkin, joka pistää tyttösen mielen matalaksi. Kipujakin lienee vielä aika paljon, koska sitä tuttua tuiketta näen tuon pikku ystävän silmissä vain hetkittäin.

Yllättävän outoa on ollut lähteä ulkoilemaan yksin, ilman tuttua lenkkiseuraa. Ja sydäntä raastaa katsella tuota ihmettelevää katsetta, joka selvästi koittaa kysyä, miksi elämästä tuli yhtäkkiä näin vaikeaa, snif! Mutta uskon ja toivon, että tästä(kin) selvitään. On tuo otus vain niin sitkeä kaveri. Ja rakas! Ja liikuttavaa tässä kaiken keskellä on nähdä tuon ihanan teinin käytös, joka huomioi ja huolehtii koirakaveristaan niin antaumuksella. Tuon nuoren miehen sydän on kultaa.

Muut kuvat ovat meiltä kotoa ehkä niitä uusimpia juttuja/hankintoja/DIY:tä, joita en ole täällä vielä esitellyt. Tuo seinävalaisin vierashuoneeseen valmistui edullisista osista, jotka hankin Clas Olsonilta. Himmelijuliste on myös tuore hankinta ja miellyttää selkeydellään ja mustavalkoisuudellaan kovasti silmää. Tuo seinähylly täällä onkin jo esitelty kertaalleen ellei jopa kahdesti.

Sellaista meille, toivottavasti teillä on siellä ruutujen toisella puolen kaikki hyvin! Ihanaa uutta viikkoa!

, , ,

Lelukoiria

Kuten lupasin, tässä tulee söpöyspostaus! Kuvista näette, että pennut ovat tällä hetkellä aivan lelukoiran näköisiä otuksia (off -nappula tosin puuttuu). Silmät ovat auenneet, samoin kuulo on jo tarkka. Haparoivia askeleitakin otetaan ja välillä pyllähdetään. Myös taisteluharjoituksia on pentulaatikolla sisarusten kesken yhtenään.

Viime viikolla aloiteltiin myös maistelemaan ihan oikeaa ruokaa, jauhelihaa ja kermaviiliä. Sepä onkin varsinaista sotkemista, kun kupissa pitää uittaa milloin tassut, milloin hännänpää. Onpa siellä ruokakupissa ihan istuttukin, hih!

Hely -äippä viettää yhä pidempiä aikoja poissa pentujensa luota ja nauttii itse rapsutuksista ja päiväunista sohvalla. Eli vieroitus on hiljalleen alkanut. Toki emon tehtäviä Hely hoitaa edelleen mallikelpoisesti ja on pennuistaan vieläkin aika mustasukkainen. Vain perheenjäsenet ja meidän lähimmät ystävät saavat pikkuisiin toistaiseksi koskea.

On nuo kyllä sellaisia söpöläisiä, että pentulaatikolla vierähtää iltaisin ja aamuisin pitkät tovit. Meidän lapsukainen huolehtii ruokinnasta ja viihdytyksestä aina koulupäivän jälkeen. Ainakin nämä kaverit on hyvin totutettu ihmisiin, kun luovutuksen aika sitten koittaa, niisk. En pysty vielä ajattelemaankaan pikkuisista luopumista, vaikkakin tiedän, että hermotkin kerkeää mennä noiden veijareiden kanssa vielä monta kertaa.

Lupaan laittaa kuulumisia vielä pentulaatikon laidalta!