Itku tulee!

Vielä kertaalleen viihdytän teitä pentukuvilla! Viikonloppuna ulkoiltiin koko porukalla kauniissa syyssäässä ja samalla yritettiin ikuistaa parhaamme mukaan pikkuisia kuviin. Todettakoon taas, että näitä vauhtiveikkoja on todella hankalaa kuvata!

Ihania veijareita ovat kaikki viisi, olen niihin todella kiintynyt. Jokaisella on jo havaittavissa omia persoonallisia ominaispiirteitä ja kaikki mussukat ovat todella sosiaalisia ja niin ihmisrakkaita. Siksipä nyt koittaakin haikea luopumisen aika, sillä huomenna olisi aika päästää ensimmäinen näistä maailmalle… Sunnuntaina sitten lentävät pesästä ne viimeisetkin, niisk.

Kaikille on löytynyt onneksi todella ihanat ja rakastavat kodit, joten sen puoleen voin olla tyytyväisin mielin. En kuitenkaan olisi uskonut, kuinka kahdeksassa viikossa näihin voikaan näin hirvittävästi kiintyä. Ja sitten taas toisaalta tunnen myös helpotusta, että jää aikaa kaikkeen muuhunkin elämään, pentuja paimentaessa on nimittäin mennyt ihan kaikki vapaa-ajat. Ja aikaa jää myös äippä-Helylle enemmän, luvassa on ainakin pitkiä syksyisiä lenkkejä ja kunnon trimmaus ja pesu tuolle pörröpäälle.

Älkää siis ihmetelkö, jos näette minut tällä viikolla punoittavin silmin, syy löytyy luopumisen tuskasta.

Lelukoiria

Kuten lupasin, tässä tulee söpöyspostaus! Kuvista näette, että pennut ovat tällä hetkellä aivan lelukoiran näköisiä otuksia (off -nappula tosin puuttuu). Silmät ovat auenneet, samoin kuulo on jo tarkka. Haparoivia askeleitakin otetaan ja välillä pyllähdetään. Myös taisteluharjoituksia on pentulaatikolla sisarusten kesken yhtenään.

Viime viikolla aloiteltiin myös maistelemaan ihan oikeaa ruokaa, jauhelihaa ja kermaviiliä. Sepä onkin varsinaista sotkemista, kun kupissa pitää uittaa milloin tassut, milloin hännänpää. Onpa siellä ruokakupissa ihan istuttukin, hih!

Hely -äippä viettää yhä pidempiä aikoja poissa pentujensa luota ja nauttii itse rapsutuksista ja päiväunista sohvalla. Eli vieroitus on hiljalleen alkanut. Toki emon tehtäviä Hely hoitaa edelleen mallikelpoisesti ja on pennuistaan vieläkin aika mustasukkainen. Vain perheenjäsenet ja meidän lähimmät ystävät saavat pikkuisiin toistaiseksi koskea.

On nuo kyllä sellaisia söpöläisiä, että pentulaatikolla vierähtää iltaisin ja aamuisin pitkät tovit. Meidän lapsukainen huolehtii ruokinnasta ja viihdytyksestä aina koulupäivän jälkeen. Ainakin nämä kaverit on hyvin totutettu ihmisiin, kun luovutuksen aika sitten koittaa, niisk. En pysty vielä ajattelemaankaan pikkuisista luopumista, vaikkakin tiedän, että hermotkin kerkeää mennä noiden veijareiden kanssa vielä monta kertaa.

Lupaan laittaa kuulumisia vielä pentulaatikon laidalta!

 

Söpöysvaroitus!

Viisi tuhisijaa näki päivänvalon toissapäivänä keskiviikkona. Synnytys käynnistyi jo iltapäivällä ja oli kunnialla ohi reilussa kahdessa tunnissa. Urhoollisesti pieni Hely ponnisteli kolme komeaa poikaa ja kaksi suloista tyttöä. Myöhään illalla kävimme vielä päivystävällä eläinlääkärillä varmistumassa, että kohtu on tyhjä, kun supistuksia tuli edelleen ja olimme tuntevinamme vielä yhden pennun masussa. Onneksi kaikki oli kunnossa ja lapsiluku jäi viiteen, kuusi olisi ollutkin ehkä emolle vähän liikaa.

Noita tuhisijoita voisi vain katsella tuntitolkulla ja tuota äitikoiran ihailtavaa käytöstä. Hely on niin omistautunut pennuilleen, että välillä ihan itkettää, kun katselee sen hellää hoivaamista. Tässä vaiheessahan pennut eivät edes liiemmin koiraa muistuta, pikemminkin marsua, kuten kuvista näette. Ja päivärytmiin ei kuulu muuta kuin syöminen ja nukkuminen. Kehitys on kuitenkin vauhdikasta ja jo muutaman viikon päästä nuo mönkijät saavat jalat alleen ja sitten se onkin reipasta menoa ja meininkiä.

Varmasti tulen näistä söpöläisistä postaamaan tänne vielä lisääkin, eli anteeksi siis etukäteen, asian (sisustuksen) vierestä mennään, mutta eihän näitä nyt malta olla teille esittelemättä, heh! Tähän loppuun on vielä laitettava ystäväni lähettämä ihana runo, joka sai tuossa pentulaatikon reunalla silmät kostumaan:

”Koira tulee illalla kotiin.

Kun se kiertyy paikalleen ja nukahtaa,

alkaa sen sydänlämpö levitä huoneisiin.”

 Risto Rasa