Tunnelmasta toiseen

Lähes vuoden kestänyt huvilaprojekti tuli osaltani päätökseen viime viikolla. Kansainväliset asiakkaani asuvat kaukana, eikä heillä ole ollut mahdollisuutta olla mukana projektissa fyysisesti. Sen sijaan sähköposteja ja puheluita on vuoden mittaan vaihdettu lukuisia mannerten välillä.

Minun tehtäväni oli myös stailata huvila niin valmiiksi kuin mahdollista ja päivän aikana saimmekin huikean paljon aikaiseksi muuttomiesten ja timpurin avutuksella. Vielähän siellä hommaa riittää sähkömiehille ja varsinkin ulkotyöt ovat pahasti kesken, mutta sisätiloissa näyttää jo kodikkaalle.

Ympäröivä luonto on tuolla lumoavan kaunis ja se tulvii sisään suurista ikkunoista. Heti eteisestä käsin näet edessäsi valtavan kauniin maisemataulun. Sisätilojen materiaalit ja värit jatkavat luontoteemoilla ja asiakkaiden toiveiden mukaan ilme on skandinaavinen ja moderni kodikkuutta unohtamatta.

Mutta hei, huomaatteko mikä kuva ei kuulu joukkoon? Minä suuntaan perheeni ja ystäväperheeni kanssa ylihuomenna reissuun isolle kirkolle. Myös siskoni saapuu samaiseen kaupunkiin vähän myöhemmin. Eli ensi viikolla minä vastailen huonosti puhelimeen ja vain satunnaisesti silmäilen sähköpostia. Aikaerosta toipumiseen olen varannut yhden päivän, joten toimistolta tavoittaa jälleen 15.6.

Minulla on nyt ihan sellainen olo, että olen tämän lomani ansainnut! Ihanaa kesän alkua kaikille!

 

Rintamamiestalon olohuoneen muutos

Rintamamiestalon uudistunutta olohuonetta pääsin kuvailemaan tällä viikolla. Tämän ihanan perheen kanssa olemme aloittaneet yläkerran makuuhuoneiden remonttisuunnitelmalla jo muutama vuosi sitten ja nyt jatkettiin projektia alakertaan.

Perheen äiti totesi suunnittelun alkuvaiheessa, että saa olla jotain räväkkääkin ja siitähän minä innostuin. Suomalaiset kun usein haluavat maanläheisiä sävyjä, rauhaa ja harmoniaa. Mutta tällä kertaa uskaltauduin luvan kanssa vähän leikittelemään väreillä.

Seinätapetiksi valitsin Flora Sandbergigan, joka on aika voimakas väreiltään ja kuviomaailmaltaan.. Mustalla pohjalla pinkkiä ja vihreää kasviaihetta. Koska tapetti on rohkea, on sitä vain kahdella seinällä ja muut seinät ovat maalattu valkoisiksi. Myös puiset portaat maalattiin valkoisiksi, joka toi tilan tuntua ja valoa myös olohuoneen puolelle.

Noita tapetin sävyjä jatkettiin sitten kalusteissa ja tekstiileissä. Olen aivan ihastunut noihin Iskun Lime -nojatuoleihin, joissa on sellaista nostalgista retrohenkeä. Tässä tapauksessa ne verhoiltiin kirkkaalla vihreällä ja jalat käsiteltiin mustiksi.

Olohuoneessa yhdisteltiin vanhaa ja uutta kalustusta ja järjestys vaihtui kokonaan erilaiseksi, samoin valaistus. Mielestäni kokonaisuus on todella rauhallinen, vaikka värejä onkin käytetty runsaalla kädellä. Asiakkaanikin on tyytyväinen kokonaisuuteen, joka tietysti lämmittää mieltä eniten. Kollaasikuvasta näette hiukan lähtötilannetta.

Meidän piti aloittaa tänä viikonloppuna mökkikausi, mutta flunssan ja koleiden säiden vuoksi siirrettiin aloitus suosiolla viikon päähän. Ihanaa viikonloppua ja äitienpäivää kaikille!

Ystäviä, naurua, itkua

Hyvää sunnuntai-iltaa!

Onpa taas edellisestä postauksesta vierähtänyt tovi, mutta tässä on tämä elo ollut niin hektistä, että mihinkään ylimääräiseen ei ole liiennyt aikaa. Mutta nyt kerron tuon sekalaisen kuvakavalkadin kera viimeisimpiä kuulumisia..

Pääsiäinen sujui leppoisasti läheisten kanssa herkutellen, samoin vappuna ystäväperheen kanssa kokkailtiin kotosalla. Eli syöty, seurusteltu ja naurettu on paljon. Mutta on mukaan mahtunut itkuakin.

Pääsiäisen ja vapun välissä meidän pieneltä Helyltä katkesi takajalan ristiside kesken hirmuisen hepulikohtauksen. Siihen loppui leikit äänekkään ulinan säestyksellä kuin seinään. Nyt tuo pikkuruinen potilas on leikattu ja aloitettu pitkä ja haastava kuntoutus. Tällä hetkellä, kun leikkauksesta on vajaa viikko aikaa, on elo vielä kovin hankalaa.

Yöt ja yksinolot pitää viettää häkissä, kun kaikenlaiset hypyt ja hepulit on ankarasti kielletty. Kauluri (joka estää haavan nuolemisen) se vasta ärsyttävä onkin, joka pistää tyttösen mielen matalaksi. Kipujakin lienee vielä aika paljon, koska sitä tuttua tuiketta näen tuon pikku ystävän silmissä vain hetkittäin.

Yllättävän outoa on ollut lähteä ulkoilemaan yksin, ilman tuttua lenkkiseuraa. Ja sydäntä raastaa katsella tuota ihmettelevää katsetta, joka selvästi koittaa kysyä, miksi elämästä tuli yhtäkkiä näin vaikeaa, snif! Mutta uskon ja toivon, että tästä(kin) selvitään. On tuo otus vain niin sitkeä kaveri. Ja rakas! Ja liikuttavaa tässä kaiken keskellä on nähdä tuon ihanan teinin käytös, joka huomioi ja huolehtii koirakaveristaan niin antaumuksella. Tuon nuoren miehen sydän on kultaa.

Muut kuvat ovat meiltä kotoa ehkä niitä uusimpia juttuja/hankintoja/DIY:tä, joita en ole täällä vielä esitellyt. Tuo seinävalaisin vierashuoneeseen valmistui edullisista osista, jotka hankin Clas Olsonilta. Himmelijuliste on myös tuore hankinta ja miellyttää selkeydellään ja mustavalkoisuudellaan kovasti silmää. Tuo seinähylly täällä onkin jo esitelty kertaalleen ellei jopa kahdesti.

Sellaista meille, toivottavasti teillä on siellä ruutujen toisella puolen kaikki hyvin! Ihanaa uutta viikkoa!