, , ,

Vuoristoratavuosi

Puuuh, melkoinen vuoristoratavuosi loppusuoralla. Yläpuolen kuvasarjan ikuisti minusta ihana ystäväni Ilona viime vuoden viimeisenä päivänä Kuusamon paukkuvassa pakkasessa. Silloin mietiskelin pelon sekaisin tuntein, mitä kaikkea tuleva vuosi toisikaan tullessaan.

Se toi melkoisen matkan itseeni, tunteiden vuoristoradan, itkua, naurua, luopumista ja onnea. Tuntuu, että olen kasvanut ihmisenä melkoisen harppauksen ja alan hiljalleen ymmärtämään mitä todella haluan elämältäni. Matka on kuitenkin vielä kesken, mutta sydämessäni tunnen, että suunta on oikea…

Se yksityiselämästäni… Työrintamalla kulunut vuosi on ollut hirmuisen kiireinen ja olen siitä niin kiitollinen kaikille upeille asiakkailleni. Todella monipuolisia töitä olen taas saanut suunnitella ja samalta näyttäisi tuleva vuosikin. Kalenteri on nimittäin täyttynyt jo melkoisen pitkälle vuoteen 2020.

Ihan pian on aika hiljentyä jouluun ja haluankin tässä samalla kertaa toivottaa tunnelmallista joulunaikaa teille ihan jokaiselle ja paljon onnenhetkiä vuoteen 2020!

-Taina

 

Perhosen henkäys

Ai että, eilen pääsin taas kameran kanssa pyörimään vasta valmistuneeseen kohteeseen. Tässä kodissa uudistettiin remontissa seinäpintoja ja irtokalustus sekä tekstiilit lähes kokonaan.

Tuntui, että perheen ihastuttavan emännän kanssa puhuttiin aivan alusta lähtien samaa kieltä. Hänen toiveensa oli, että kodista tulisi kuin ”perhosen henkäys”. Tuo kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Asiakas on nimittäin itsekin kuin hento perhonen ja näin hyvin vahvasti hänen tyylinsä ihan pelkästään hänen olemuksestaan.

Yksityiskohtia ja tunnelmia olisi ollut vaikka kuinka, mutta tässä teille niistä muutama maistiainen. Hymyssä suin ja lämmin fiilis rinnassa suljin tämän kodin oven lähtiessäni.

Kiitollisin mielin kohti viikonloppua!

 

,

Koti kameran linssin lävitse

Pienestä se on kiinni… Tällä viikolla ostin halpistyynyt sohvalle Jyskistä. Niiden sävyt ja kuviot miellyttivät kovasti silmää. Se saikin aikaan kameran kaivamisen naftaliinista todella pitkästä aikaa.

Tässä etäpäivää toimistolta viettäessäni innostuin kuvailemaan sieltä täältä, myös pieniä yksityiskohtia. Jännä juttu, että kameran linssin läpi oman kotinsa näkee aivan uusin silmin.

Jotenkin olen ollut pitkään kyllästynyt muutamaan kohtaan kodissani, mutta kyllähän tässä kuvaussession aikana sain todeta, että koti on edelleen 10 vuoden jälkeenkin ihan toimiva ja kaunis. Ehdottomasti kotini parhaana puolena näen läpi talon tulvivan luonnon valon.

Niin ja hei, pikku vinkki! Maaruska metsässä on parhaimmillaan, sieltä saa ihanasti syksyn värejä tuotua myös sisälle maljakkoon. Sitten ei muuta kuin sytytetään kynttilät, puetaan villasukat jalkoihin, kietoudutaan pehmoiseen torkkupeittoon ja käperrytään sohvan kulmaan nauttimaan syksyisestä viikonlopusta.