,

Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo…

Terveiset talvisesta Kuusamosta! Vietimme siellä miniloman keskiviikosta sunnuntaihin. Viime kesänä  hankittiin tuolta pohjoisesta kimppamökki sukulaisten kanssa yhdessä, eli meidän perhe on nyt sitten kahden mökin loukussa, hih! Kovinhan tuo on kaukana, joten montaa kertaa vuoteen ei tule sinne ajeltua. Mutta talvisin varmasti käydään muutamalla laskettelureissulla, kun Rukan hiihtokeskukseen mökiltä ajelee puolessa tunnissa.

Loma kuluikin sitten mökkiä ehostaessa, mikä oli porukalla tehden tosi kivaa hommaa. Tuvan seinät valkaistuivat, yläkertaan syntyi väliseinän pätkä ja keittiöön rakennettiin uusi työtaso. Paljon jäi vielä maalaushommia, joita jatketaan, kun ehditään. Tästä paikasta ei oteta stressiä, vaan itse kukin tekee hommia ihan oman mielensä ja jaksamisensa mukaan. Rentoutumiseen tämä paikka on ensisijaisesti hankittu, ei työleiriksi.

Ehdittiin myös patikoida Oulangan kansallispuiston upeissa maisemissa ja keittelimme nokipannukahvit. Jokaisena iltana myös kokkailtiin yhdessä herkkuruokia ja saunottiin.

Meidän loman aikana joki sai kevyen jääpeitteen. Eräänä aamuna seurattiin ikkunasta, kun joutsen teki tuon (kuvassa näkyvän) vanan keskelle jokea puskien itseään kohti sulaa vettä.. Melkoinen jäänmurtaja, tosi kaunis sellainen. Myöhäiseksi oli poloinen jättänyt matkan etelään.

Hyvin tuli akut ladattua erämaassa ja sormet syyhyäisi jo päästä vähän lisää remppaamaan ja sisustelemaan. Kuvia sisätiloista laitan sitten enemmän, kun on valmiimpaa, mutta tässä jo pienet maistiaiset.

Tuotiin näköjään tännekin talvi tullessamme, eli mukavaa pakkasviikkoa kaikille!

,

Paljastuksia vuosien takaa..

Huh heijaa, kuinka ihana viikonloppu takana! Minä ja meidän teini saatiin olla taitavissa käsissä lauantaina, kun kameran takana hääri ihastuttava Ilona Pietiläinen Storygraphy (klik). Tuo niin taitava ja lahjakas nainen saa kenet tahansa rennoksi kameran edessä ja varmaa on, etteivät ideat kuviin lopu kesken.

Minun kuviini tuotiin mukaan hiukan lapsuuttani. En ole täällä varmaan koskaan kertonutkaan lapsuuden ja nuoruusvuosien tärkeimmistä harrastuksistani.. Viulua soittelin kymmenisen vuotta ja suoritin musiikkikoulun 3/3 tutkinnonkin sekä viulun soitossa, että musiikin teoriassa. Jossain vaiheessa jopa mietin, että muusikon ura olisi se ainoa oikea vaihtoehto ja tsekkiläinen opettajani minua tähän kovasti kannusti. Lukioaikana kuitenkin mieleni muuttui ja unohdin haaveet viulistin urasta.

Lapsuuden rakkaimpiin harrastuksiin kuuluivat myös baletti ja jazztanssi, joilla tunneilla kävin useampana kertana viikossa ainakin kymmenen vuoden ajan. Edelleen silloin tällöin vaivun ajatuksissani Äänekosken Koskelan balettisaliin. Niin paljon ihania muistoja ja hyviä ystäviä sekä taitava, ihastuttava ja vähän vaativakin baletinopettaja Vuokko, oijoi!

Myös meidän teiniä kuvattiin, mutta valitettavasti kuvauslupaa ei äidillä hänen kuviinsa tämän enempää ole. Mutta voin kertoa, että tuosta komeasta nuorukaisesta tuli hirmuinen määrä upeita otoksia. Joskus vitsillä mietinkin, että onko vauva vaihtunut laitoksella, kun lapsesta on tullut noin pitkäraajainen ja kauniskasvoinen. Todella moni tuttava on meidän teinille mallikurssia suositellut ja nyt hän on luvannut sitä vakavasti ainakin harkita.

Nyt hyvillä mielin suunnitelmien pariin, olipa voimaannuttava viikonloppu! Ihanaa syksyistä viikonloppua teillekin!

Ps. Jostain syystä kommentteja ei tällä hetkellä pysty postauksiini lähettämään… Vikaa selvitellään.

, ,

Cersaie & Toscana

Aurinkoiset terveiset Cersaie -messuilta ja Toscanasta! Kertakaikkisen upea työmatka jälleen takana.

Messuilla pyörimme kaksi täyttä päivää ja inspiroiduimme tulevista tyyleistä, väreistä ja muodoista. Kolmiulotteisia pintoja oli lähes joka osastolla, samoin erikoisia laattamuotoja, kuten kolmioita ja timantteja. Luonnollisuus oli valttia ja sävyt olivat hillittyjä muutamaa poikkeusta ja osastoa lukuun ottamatta. Puukuosit ja kivimäiset pinnat olivat edelleen laajasti esillä. Myös ylellistä marmoria löytyi runsaasti eri sävyissä.

Hanoissa ollaan jo totuttu mustaan, mutta nyt sen rinnalle oli noussut valkoinen ja eri metallin sävyt. Suihkuissa ja altaissa oli esillä hyvinkin erikoisia malleja. Kaikkihan noista erikoisuuksista ei koskaan rantaudu tänne pohjolaan, mutta mielenkiintoista oli tutkia uutta rohkeaa muotoilua. Ylellisiä osastojakin löytyi muutama, joissa kulta kimmelsi ja laatan pinnasta saatoit nähdä peilikuvasi. Tämmöinen osasto oli esimerkiksi Versacella, jossa kuvaaminen oli ankarasti kielletty. Turvamies tästä minuakin henkilökohtaisesti huomautti, hih!

Messujen jälkeen matkustimme Toscanan maaseudulle, jossa nautimme maisemista, maistuvista herkuista ja hyvästä seurasta muutaman päivän ajan. Teimme päivän retkiä lähikyliin, joissa kiireettömästi kävellen imimme itseemme Toscanan valoa ja italialaista elämänmenoa. Ja muodin maassa kun oltiin, niin matkalaukkuun kertyi kiitettävästi jälleen lisäpainoa uusien vaatteiden muodossa.

Pieni vastoinkäyminenkin osui kohdallamme paluumatkalla, kun paavin vierailu Bolognassa sotki lentoliikenteen ja myöhästyimme jatkolennolta. Saimme kuitenkin korvaavat lennot ja kotimatkan stopit olivat Bologna-Munchen-Berliini-Helsinki.

Intoa puhkuen täällä tartutaan uusiin suunnittelutöihin ja todetaan jälleen kerran, että kyllä alan messut ja maiseman vaihdos inspiroi luovuutta mukavasti! Kiitos kaikille kanssamatkustajille loistavasta seurasta!