Kodin muutos

Heipähei pitkästä aikaa!

Laitetaanpa vaihteeksi esittelyyn kodin muutos. Tämä kohde on omakotitalo, jonka alakerrassa remontoitiin seinäpintoja, vaihdettiin osa kalusteista ja tekstiilit uusittiin. Iso osa tässä muutoksessa oli myös kalustejärjestyksellä, jonka myötä olohuoneesta tuli kotoisampi ja kutsuvampi.

Alkutilanne oli hiukan vanhahtava tyylihuonekaluineen ja mielestäni tuo tyyli ei ollut lainkaan ihastuttavan ja nuorekkaan asujansa näköinen. Yksissä tuumin sitten modernisoimme kodin ilmeen ja samalla karsiutui myös turhaa tavaraa kierrätykseen.

Toki jätimme ne rakkaimmat esineet ja taulut esille ja hyödynsimme muutamia hyviä olemassa olevia kalusteita nykyisessä sisustuksessa. Esimerkiksi Aallon nojatuolit verhoilutettiin uudelleen ja ne pääsivät yläkerrasta paraatipaikoille olohuoneeseen. Ja asiakkaani upea suuri taulu toimi innoittajana uuteen värimaailmaan ja tuo ihanan rauhallinen vedensininen-pellava väripari onkin suoraan taulusta napattu.

Remontin jälki on tässä kohteessa supersiistiä ja siitä vastasi asiakkaan oma tytär miehensä kanssa. On aina ilo nähdä hyvää työnjälkeä ja tyytyväinen hymy asiakkaan kasvoilla. Ja tuo hymy tarttuu!

Kollaasikuvasta pääset kurkkimaan, millainen koti oli ennen muutostöitä.

Ihanaa päivää kaikille!

(Valitettavasti kommenttiosio ei toimi vieläkään, mutta asia on selvityksen alla).

Ps. Kiitos kaikille eiliseen sisustusiltaan osallistuneille Iskussa! Tapasin paljon ihania asiakkaitani, sekä entisiä, että tulevia.

,

Kuusamo, nyt kutsuu mua Kuusamo…

Terveiset talvisesta Kuusamosta! Vietimme siellä miniloman keskiviikosta sunnuntaihin. Viime kesänä  hankittiin tuolta pohjoisesta kimppamökki sukulaisten kanssa yhdessä, eli meidän perhe on nyt sitten kahden mökin loukussa, hih! Kovinhan tuo on kaukana, joten montaa kertaa vuoteen ei tule sinne ajeltua. Mutta talvisin varmasti käydään muutamalla laskettelureissulla, kun Rukan hiihtokeskukseen mökiltä ajelee puolessa tunnissa.

Loma kuluikin sitten mökkiä ehostaessa, mikä oli porukalla tehden tosi kivaa hommaa. Tuvan seinät valkaistuivat, yläkertaan syntyi väliseinän pätkä ja keittiöön rakennettiin uusi työtaso. Paljon jäi vielä maalaushommia, joita jatketaan, kun ehditään. Tästä paikasta ei oteta stressiä, vaan itse kukin tekee hommia ihan oman mielensä ja jaksamisensa mukaan. Rentoutumiseen tämä paikka on ensisijaisesti hankittu, ei työleiriksi.

Ehdittiin myös patikoida Oulangan kansallispuiston upeissa maisemissa ja keittelimme nokipannukahvit. Jokaisena iltana myös kokkailtiin yhdessä herkkuruokia ja saunottiin.

Meidän loman aikana joki sai kevyen jääpeitteen. Eräänä aamuna seurattiin ikkunasta, kun joutsen teki tuon (kuvassa näkyvän) vanan keskelle jokea puskien itseään kohti sulaa vettä.. Melkoinen jäänmurtaja, tosi kaunis sellainen. Myöhäiseksi oli poloinen jättänyt matkan etelään.

Hyvin tuli akut ladattua erämaassa ja sormet syyhyäisi jo päästä vähän lisää remppaamaan ja sisustelemaan. Kuvia sisätiloista laitan sitten enemmän, kun on valmiimpaa, mutta tässä jo pienet maistiaiset.

Tuotiin näköjään tännekin talvi tullessamme, eli mukavaa pakkasviikkoa kaikille!

,

Paljastuksia vuosien takaa..

Huh heijaa, kuinka ihana viikonloppu takana! Minä ja meidän teini saatiin olla taitavissa käsissä lauantaina, kun kameran takana hääri ihastuttava Ilona Pietiläinen Storygraphy (klik). Tuo niin taitava ja lahjakas nainen saa kenet tahansa rennoksi kameran edessä ja varmaa on, etteivät ideat kuviin lopu kesken.

Minun kuviini tuotiin mukaan hiukan lapsuuttani. En ole täällä varmaan koskaan kertonutkaan lapsuuden ja nuoruusvuosien tärkeimmistä harrastuksistani.. Viulua soittelin kymmenisen vuotta ja suoritin musiikkikoulun 3/3 tutkinnonkin sekä viulun soitossa, että musiikin teoriassa. Jossain vaiheessa jopa mietin, että muusikon ura olisi se ainoa oikea vaihtoehto ja tsekkiläinen opettajani minua tähän kovasti kannusti. Lukioaikana kuitenkin mieleni muuttui ja unohdin haaveet viulistin urasta.

Lapsuuden rakkaimpiin harrastuksiin kuuluivat myös baletti ja jazztanssi, joilla tunneilla kävin useampana kertana viikossa ainakin kymmenen vuoden ajan. Edelleen silloin tällöin vaivun ajatuksissani Äänekosken Koskelan balettisaliin. Niin paljon ihania muistoja ja hyviä ystäviä sekä taitava, ihastuttava ja vähän vaativakin baletinopettaja Vuokko, oijoi!

Myös meidän teiniä kuvattiin, mutta valitettavasti kuvauslupaa ei äidillä hänen kuviinsa tämän enempää ole. Mutta voin kertoa, että tuosta komeasta nuorukaisesta tuli hirmuinen määrä upeita otoksia. Joskus vitsillä mietinkin, että onko vauva vaihtunut laitoksella, kun lapsesta on tullut noin pitkäraajainen ja kauniskasvoinen. Todella moni tuttava on meidän teinille mallikurssia suositellut ja nyt hän on luvannut sitä vakavasti ainakin harkita.

Nyt hyvillä mielin suunnitelmien pariin, olipa voimaannuttava viikonloppu! Ihanaa syksyistä viikonloppua teillekin!

Ps. Jostain syystä kommentteja ei tällä hetkellä pysty postauksiini lähettämään… Vikaa selvitellään.