, , ,

Onnila goes black and white

Juhannuksen alla uudistin hiukan meidän mökin värimaailmaa. Hempeät pastellit saivat väistyä ja tilalle teetin Marimekon mustavalkoisesta Siirtolapuutarha -kankaasta verhot ja uudesta Spalje -kankaasta pitkulaiset tyynyt. No tokihan vaaleanpunaista jäi vielä kynttilöihin ja osaan tekstiileitä, mutta kummasti mustavalkoinen ikkunoissa toi koko mökkiin uutta ryhtiä.

Marimekkoa on mökillämme nähty ennenkin… Kun Onnila valmistui vuonna 2004, oli ensimmäiset kappaverhot sinistä Unikkoa, johon tosin kyllästyin aika pian, kun sitä näkyi siihen aikaan vähän joka paikassa. Mutta tätä Siirtolapuutarhakuosia uskoisin katselevani aika pitkään, niin kivalta se näyttää.

Juhannus oli kerrassaan ihana! Aattoa vietimme omalla mökillä ystävien kera ja juhannuspäivänä karautettiin samalla poppoolla Leppävedelle ihanalle huvilalle, jossa juhannuksen juhlinta jatkui isommalla porukalla. Herkuteltiin ja pelailtiin kesäpelejä… Todella hyvä mieli tuli varsinkin siitä, että meidän teini näytti nauttivan meidän aikuisten seurasta ja osallistui innolla mukaan kaikkiin peleihin ja valvoi kanssamme pikkutunneille. Eilen kotona vain tokaisi, että olipas mukava juhannus! Ihana Onni!

Nyt kaksi viikkoa vielä ympäripyöreitä päiviä töitä, sitten koittaa muutaman viikon kesäloma! Mukavia kesäpäiviä kaikille lomalaisille ja töissä pakertaville!

 

, ,

NYC, uskomaton kaupunki

Helteiset terveiset isosta omenasta! Pää on aivan pyörällä kaikesta näkemästä, koetusta ja aikaerosta. Päällimmäisenä on vain fiilis, että onpa New York ihan uskomaton kaupunki!

Me ehdittiin reilun viikon aikana todella paljon. Pakolliset nähtävyydet tietenkin, kuten Empire State Building, jokiristeily Hudson joella, kävely Brooklyn Bridgen yli, joka oli muuten aivan valtava, Central Park, WTC:n muistomerkit ja uusi Freedom tower.

WTC:llä tunnelma oli jotenkin harras ja hiljainen. Muistomerkit olivat todella vaikuttavat ja minua liikutti ja vähän itkettikin teksti, jossa pyydettiin koskettamaan muistomerkkiin kaiverrettujen menehtyneiden nimiä ja kunnioittamaan näin heidän muistoaan.

Central Park yllätti koollaan ja vehreydellään, upea keidas keskellä suurkaupunkia. Puistossa näimme John Lennonin muistomerkin ja ympärillä oli paljon faneja, jotka toivat paikalle kukkasia ja lauloivat/soittivat Johnin ja Beatlesin biisejä. Ymmärrän hyvin, että Central Park on New Yorkilaisille tärkeä rauhoittumispaikka hektisen cityelämän vastapainona.

Vierailimme myös Coney Islandilla Brooklynin puolella, josta löytyi ihan kunnon hiekkarannat ja huvipuisto. Uikkareita ei sattunut mukaan matkaan, joten pulahdus Atlanttiin jäi tekemättä. Se olisi kyllä tehnyt ihan hyvää, sillä lämpötila kipusi parhaimmillaan 100 Fahrenheitiin (noin 37-38 astetta). Coney Islandilla törmättiin myös mustaihoisten häihin, joita vietettiin rennosti kadulla.

Ehkä parasta antia koko kaupungissa oli sen ihan oma erikoislaatuinen tunnelma ja syke. Erilaisten ihmisten kirjo on uskomaton! Ympärillä kuulee hurjasti eri kieliä, näkee kansallisuuksia, rikkautta ja pysäyttävää köyhyyttä. Ihmiset olivat pääsääntöisesti todella avuliaita ja ystävällisiä. Moneen kertaan tultiin kysymään, tarvitaanko apua, kun seisottiin hämmästyneinä kadun kulmassa. Ja vaikkei yhtenäkään iltana jaksettu valvoa myöhään, voin uskoa lauseen todenperäisyyden ”city that never sleeps” paremmin kuin hyvin.

Shoppailtuakin tuli aika paljon. Varsinkin merkkivaatteet, -laukut ja -kengät ovat tuolla huomattavasti edullisempia kuin Suomessa. Käväisimme isossa outlet keskuksessa Jersey Gardensissa, josta myös teinipojat löysivät paljon itselleen osteltavaa. Myös Modernin taiteen museon designkaupasta löytyi kaikkea kivaa (olipa yllätys, hih!). Vaatteita lukuun ottamatta hintataso oli aika lailla sama kuin Suomessa.

Kaikin puolin onnistunut matka, loistavaa seuraa (oma perhe, ystäväperhe ja isosisko), maistuvaa ruokaa, nähtävää, koettavaa, sulateltavaa! Niin paljon olisi vielä kerrottavaa, mutta en kyllästytä teitä tämän enempää. Reissukuvia näpsin kännykällä, kertokoon ne lisää tarinaa upeasta kaupungista. Minä totean vain, että tuonne on pakko päästä vielä uudestaan!!

 

 

, ,

Tunnelmasta toiseen

Lähes vuoden kestänyt huvilaprojekti tuli osaltani päätökseen viime viikolla. Kansainväliset asiakkaani asuvat kaukana, eikä heillä ole ollut mahdollisuutta olla mukana projektissa fyysisesti. Sen sijaan sähköposteja ja puheluita on vuoden mittaan vaihdettu lukuisia mannerten välillä.

Minun tehtäväni oli myös stailata huvila niin valmiiksi kuin mahdollista ja päivän aikana saimmekin huikean paljon aikaiseksi muuttomiesten ja timpurin avutuksella. Vielähän siellä hommaa riittää sähkömiehille ja varsinkin ulkotyöt ovat pahasti kesken, mutta sisätiloissa näyttää jo kodikkaalle.

Ympäröivä luonto on tuolla lumoavan kaunis ja se tulvii sisään suurista ikkunoista. Heti eteisestä käsin näet edessäsi valtavan kauniin maisemataulun. Sisätilojen materiaalit ja värit jatkavat luontoteemoilla ja asiakkaiden toiveiden mukaan ilme on skandinaavinen ja moderni kodikkuutta unohtamatta.

Mutta hei, huomaatteko mikä kuva ei kuulu joukkoon? Minä suuntaan perheeni ja ystäväperheeni kanssa ylihuomenna reissuun isolle kirkolle. Myös siskoni saapuu samaiseen kaupunkiin vähän myöhemmin. Eli ensi viikolla minä vastailen huonosti puhelimeen ja vain satunnaisesti silmäilen sähköpostia. Aikaerosta toipumiseen olen varannut yhden päivän, joten toimistolta tavoittaa jälleen 15.6.

Minulla on nyt ihan sellainen olo, että olen tämän lomani ansainnut! Ihanaa kesän alkua kaikille!