Löytö!!

Anteeksi vain tämä pitkä hiljaisuus täällä blogimaailmassa! Meillä on nyt ”oikeassa elämässä” niin paljon menoa ja meininkiä, ettei meinaa ehtiä koneella roikkumaan ollenkaan. Helyn pennut siis ovat nyt siinä iässä, että ne vaativat ihmisten seuraa kovasti ja syliä ollaankin pikkuisille tarjottu useita kertoja päivässä.

Mutta oli pakko tulla kertomaan viimeisimmästä löydöstäni, jonka teki oikeastaan ystäväni. Olin hakenut meidän työ-/vierashuoneeseen jo pitkään jotain sopivaa noja- tai keinutuolia. Sittenpä sain kirppareita ahkerasti kiertelevältä ystävältäni kuvaviestin tuosta ihanuudesta. Heti seuraavana aamuna ajelin Vaajakoskelle nappaamaan hyväkuntoisen tuolivanhuksen kyytiini.

Tuo on juuri sellainen simppeli keinutuolimalli, mitä etsinkin ja vieläpä oikean värinen! Ja uusi mattokin piti tilata, kun vanha ei enää sopinut … niin ja pöytä… Nyt lukunurkkaukseni on valmis… tai no, ehkä seinälamppua vielä metsästän, heh!

Nyt minua kutsutaankin jo pentulaatikolla, se on moro!

Lehtijuttuja

Meidän kotia ja mökkiäkin on kuvattu jo aika monta kertaa eri sisustuslehtiin, mutta joka kerta mä jännään lopputulosta tukka pystyssä! Niin nytkin!

Mitään jännittämistä ei todellakaan olisi, sillä taustalla hääräävät todella rautaiset ammattilaiset Ilona & Hanne, jotka päästävät käsistään vain priimaa. Tällä kertaa olin erityisen tyytyväinen jutun kokonaisfiilikseen, kuviin ja tarinaan. Niistä välittyi aika aidosti meidän kodin henki. Tai no, tunnustettakoon, eihän meillä aina toki ole nurkat noin siistinä ja tuollaisia runsaita kattauksia kuistilla, heh!

Mutta siis syyskuun Omakotilehdestä löytyy meidän kodin fiilistä ihan usean sivun verran, jos haluat piipahtaa meillä ”kylässä”.

Sunnuntaiterkuin,

Taina

Lelukoiria

Kuten lupasin, tässä tulee söpöyspostaus! Kuvista näette, että pennut ovat tällä hetkellä aivan lelukoiran näköisiä otuksia (off -nappula tosin puuttuu). Silmät ovat auenneet, samoin kuulo on jo tarkka. Haparoivia askeleitakin otetaan ja välillä pyllähdetään. Myös taisteluharjoituksia on pentulaatikolla sisarusten kesken yhtenään.

Viime viikolla aloiteltiin myös maistelemaan ihan oikeaa ruokaa, jauhelihaa ja kermaviiliä. Sepä onkin varsinaista sotkemista, kun kupissa pitää uittaa milloin tassut, milloin hännänpää. Onpa siellä ruokakupissa ihan istuttukin, hih!

Hely -äippä viettää yhä pidempiä aikoja poissa pentujensa luota ja nauttii itse rapsutuksista ja päiväunista sohvalla. Eli vieroitus on hiljalleen alkanut. Toki emon tehtäviä Hely hoitaa edelleen mallikelpoisesti ja on pennuistaan vieläkin aika mustasukkainen. Vain perheenjäsenet ja meidän lähimmät ystävät saavat pikkuisiin toistaiseksi koskea.

On nuo kyllä sellaisia söpöläisiä, että pentulaatikolla vierähtää iltaisin ja aamuisin pitkät tovit. Meidän lapsukainen huolehtii ruokinnasta ja viihdytyksestä aina koulupäivän jälkeen. Ainakin nämä kaverit on hyvin totutettu ihmisiin, kun luovutuksen aika sitten koittaa, niisk. En pysty vielä ajattelemaankaan pikkuisista luopumista, vaikkakin tiedän, että hermotkin kerkeää mennä noiden veijareiden kanssa vielä monta kertaa.

Lupaan laittaa kuulumisia vielä pentulaatikon laidalta!